HERMOSTOLLINEN VIKA

Mitä on aistiyliherkkyys ja sen kanssa eläminen?

Sain idean Eveliina Tistelgreniltä, kun hän linkkasi sivun jonka otsikkona oli "Rakastatko herkkää ihmistä? nämä 7 asiaa sinun on hyvä tietää".
Luin koko pitkän tekstin ja olisi voinut luulla että teksti kertoo minusta. Luin asiasta toiseen ja hymähdin aina välillä tajuamaan että apua ihan niin kuin mä!

Tosiaan mulla todettiin aistiyliherkkkyys noin eskari ikäisenä eli kun olin noin 6-7 vutoias.
Aistiyliherkkyys on siis nimensä mukainen, henkilö kokee aistit herkemmin ja vahvemmin kuin "normalisti" ihmiset. Eli toisin sanoen omaan kokemukseen perustaen pieni kosketus saattaa tuntua hirmu ahdistavalta tai jokin toistuva ääni todella rasittavalta..

Tämä kokemus. Ai että, aivan huippua! Pääsin siis youtubettaja Elisa Malikin ja
Aloe Veran-juoman perustajien kanssa "Dinner in the sky'lle"!
Mikään aistiyliherkkyys tai muukaan "erikoisuus" ei estä elämästä
ja se kannattaa muistaa!

Aistiyliherkkyys ei näy päällepäin vaan se on ihmisen hermostossa ja "mielessä ajatuksina" oleva "ominaisuus", yliherkkyyksille ei siis voi itse tehdä mitään. Aistiyliherkkyyttä voisi vertailla allergioihin, eli kroppasi reagoi tahdosta riippumatta tiettyihin ärsykkeisiin, mutta on mahdollista tehdä esimerkiksi jonkinlaista siedätyshoitoa.
Eveliina mainitsi snapchat storyssään että jokaisen yliherkän ihmisen pitäisi pitää herkkyyttään vahvuutenaan. Se on vaikeaa koska yleensä herkälle ihmiselle tulee helposti itsetunto-ongelmia ja sen ja kaiken muun "oireiden" kanssa kamppailu on todella raskasta ja samalla sitä pitäisi pitää vahvuutena?! Sanoisin että yhdyn silti Even sanoihin, se on meissä herkissä ihmisissa vahvuus omalla tavallaan, meistä tulee vahvoja koska "taistelemme" kokoajan tunteitamme vastaan.
Näistä lisää tekstin edetessä, ensin lainaan vähän wikipedialta:


"Aistiyliherkkyys eli aistiherkkyys (engl. sensory defensiveness) voi ilmetä kahdella eri tasolla. Jotkut henkilöt kykenevät aistimaan myös sellaisia aistiärsykkeitä, jotka jäävät muun väestön aistikynnyksen alapuolelle (esimerkiksi erittäin korkeataajuiset äänet). Toinen ja ehkä yleisempi aistiyliherkkyyden muoto on se, että aistiyliherkän keskushermostosta puuttuu aistien turtumismekanismi, jolla pitkään jatkunut aistimus kytketään pois päältä."

"Tahdosta riippumaton keskushermosto säätelee useimmilla ihmisillä automaattisesti aistikokemuksia vaimentaen valikoivasti ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aistimuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen kokee pitkään jatkuneen aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Esimerkiksi jonkin aikaa pahassa hajussa oleskelun jälkeen saattaa tuntua siltä kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka todellisuudessa haju onkin pysynyt samana. Kun tällaista aistiärsykkeen vastaanoton vaimennusta ei tapahdu, henkilö ei totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa kumuloituu altistuksen aikana."

"Aistiyliherkkyydestä kärsivän arki on usein haastavaa. Tuntoyliherkkyys saattaa aiheuttaa sen, ettei ennen pesua vasemmassa jalassa ollutta sukkaa ei voi laittaa oikeaan jalkaan, koska sukka on edelleen vasemman jalan muotoinen. Myös paitojen pesuohjelaput saattavat hangata, mutta vielä enemmän hankaa, jos lappu on leikattu siten, että siitä on jäänyt pisteleviä jäänteitä. Ruoka voi tuntua suussa rakenteeltaan väärältä. Herkkä hajuaisti estää monessa paikassa pistäytymisen ja herkkyys auringonvalolle voi tehdä kesästä tuskaisen." - kyllä tämän allekirjoitan, varsinkin nuorempana oli aivan mahdotonta pitää vaatteita tai varsinkaan sukkia yllä!


Wikipediassa luki myös, että oireita voi olla, väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja pahimmillaan oksentaminen tai astmakohtaus.
Aistiyliherkkyyksiä on esimerkiksi melu/ääni, valo, tunto, tunne ja haju yliherkkyydet ainakin oman ja wikipedian tiedon mukaan. Luulen että itselläni on pieni ripaus kaikkia mutta eniten painostaisin tuntoa ja ääniyliherkkyyttä sekä todellakin noita tunteita/tunnetiloja.

Aistiyliherkkyys ei siis ole sairaus vaan hermostollinen "vika".

"Useat aistit, kuten näköaisti, kuuloaisti ja tuntoaisti voivat olla herkistyneet. Yliherkkyyttä voi esiintyä vain yhden tai laajemmin useamman aistin kohdalla. Aistiyliherkällä henkilöllä monesti myös useamman aistin antama informaatio on poikkeavaa tai vääristynyttä.

Aistiyliherkkä henkilö reagoi aistimuksiin voimakkaammin, nopeammin  ja / tai pidempikestoisemmin kuin henkilö, jonka aistitiedon käsittely toimii normaalisti. Aistiyliherkällä henkilöllä on usein myös motorisia koordinaatiohäiriöitä. Motoristen käyttäytymismallien tehokkuus ja suorituskyky ovat usein alhaisempia kuin ikätovereilla keskimäärin sekä yliherkkyyden ja aistimusten välttelyn seurauksena mahdollisuudet osallistua ikätasonsa mukaisiin hieno- ja karkeamotorisiin toimintoihin estyvät.

Aistitoiminnan häiriöillä tiedetään olevan vaikutusta esimerkiksi keskittymiseen ja opiskeluun. Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti.  Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja henkilön saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään." Upea kuvaus selväti sivustolta - VINKE

Vaikka festareilla on paljon ihmisiä ja tungosta, tönintää, melua yms. lista on jatkuva.. Silti festarit ovat yks mun lempparijutuista. Pieniä haasteita tulee kokoajan vastaan kuten ihmisten töniminen ja jatkuva esim. selkään  osuminen alkaa ahistamaan aivan valtavasti, mutta aina kaikesta on selvitty.

Saariselkä!
Tämän hetkinen sijainti,
ai että sielu lepää täällä!

Käykää ihmeessä lukemassa Vinkeen sivuilta sen sivun teksti minne tuosta linkistä pääsee jos kiinnostaa yhtään enempää! Hirmu hyvää ja osuvaa tietoa. Sekä 7 asiaa mitä on hyvä tietää yliherkästä ihmisestä!

Olen pikkuhiljaa oppinut elämään aistiyliherkkyyden kanssa, helpoin "hoitokeino" on yksinkertaisesti poistua häiriötekijästä tai kokonaan paikalta.
Eläminen on todella värikästä kun tunteet ja kaikki aistit heittelevät ihan nollasta sataan sekunneissa.
Aistiyliherkkyys ei oo ikinä estäny minuu tekemään mitään tai jäämän jostain pois. Päinvastoin mähän lähen kaikkee mukaan!
Nautin elämästä täysillä ja olen aivan kuten muutkin, koen ehkä kaiken vain hieman voimakkaammin kuin toiset ja se ei ole vaarallista.




Kiitos kun luit!


ps. tuli hieman ongelmia fontin kanssa lopussa, eikä se vaihtanut enää takaisin alkuperäiseksi mutta älkää antako sen haitata! (Hyvä näin jälkikäteen sanoa, haha).

MOTIVAATIO 100/5

"Mulla on motivaatio tällä hetkellä niin korkealla että tarvitsen vain pieniä potkuja lisäämään vauhtia ja apuja niin tästä alkaa matka kohti mun pitkäaikaista haavetta.

Yksi päivä tässä tajusin kuinka rakastankaan tätä lajia ja mun kuuluu alkaa treenaamaan kovemmin ja säännöllisesti kaikkien selätettyjen ongelmien jälkeen.
Kaipaan takaisin kisoihin ja leireille, kaipaan sitä iloa minkä saan reenin tai kisan jälkeen varsinkin jos suoritus on mennyt hyvin.
Kaipaan myös kisakavereitani ja sitä jännitystä ennen starttia sekä kaikkea lähdön ja maalin väliltä. Sitä "rääkkäystä".
Rakastan laittaa itseni äärirajoille ja katsoa mihin minusta on, rakastan sitä tunnetta kun ei luovuteta ja lopulta onnistutaan asiassa!
'Älä luovuta" onkin ollut mottoni oikeastaan koko elämäni ajan. Läheiset ja kaverini tietävät kyllä! Haha
Olen aina tullut maaliin asti kisoissa, en ole ikinä keskeyttänyt, myös kerran viestikisoissa tulin maaliin murtuneella sormella ja katkenneella suksella.

Tässä saattoi tulla esille että laji jota rakastan on hiihto.

Yksi tärkeä apu minulta puuttuu, nimittäin valmentaja. Olen haikaillut valkkua jo supersuper pitkään. Täälläpäin niitä tuntuu olevan liian vähän. Ja se vaikuttaa myös että asun eri kaupungissa kuin missä opiskelen. No, etsintä jatkuu vielä..

Mulla on nykyisin myös sivulaji. Alotin tänä kesänä jalkapallon lähiseurassa, naisten joukkueessa. Meillä on parikertaa viikossa treenejä ja joskus turnauksia/harkkapelejä.

Rakastan nykyisin käydä salilla aivan kamalasti! Siitä on tullu mun toinen koti. Mut tästä mulle tuleekin pulma, miten yhdistän hiihdon jossa tarvitaan kestävyyttä ja saliharrastukset jossa kasvatetaan lihasta yhteen?
Tästä pitäs vielä selvitä ilman valmentajaa.

Tätä hommaa oon kumminki selvitelly jo puoltoista vuotta, puoltoista eikä oikeeta ratkasuu.. Oon jutellu monien kanssa homman nimestä mut ei tuloksia.

Elän kuitenki vaan kerran ja sillon pitää tehä sitä mikä tekee onnelliseks. Ja oon yrittäny elää sen mukaa mikä tuntuu hyvälle. En pakota itteeni lähtemään lenkille jos enemmän tekee sillon mieli lähtee salille.

Mua on ruennu kiinnostamaan fitness enemmän ja enemmän, entiedä onko musta ikinä semmoseen mutta oon aina halunnu laittaa itteeni koetukselle ja näyttää kaikille et mä kyllä pystyn siihen.
En kuitenkaan halua luopua hiihdosta vielä sillä viimetalvikin meni kuntouttaessa selkää ja motivaation etsimisessä uudelleen.

Toivon et löydän sellassen kompromissin jossa voin yhdistää nää molemmat lajit ja ne hyödyntää toisiaan."

Apua löysin tän kyseisen tekstin minkä luit äsken, istuessani bussissa ja hymyilin kun luin sen, asiat ovat nyt toisin! Tekstin kirjoittamisesta kului useampi kuukausi ja sain kovalla työllä avustettua itseni hiihtoleirille. Itse leiristä on nyt 2 viikkoa ja olen matkalla lappiin viikon hiihtoreissulle. Elämä helpottaa kummasti kun asiat saa järjestykseen ja tietää mitä haluaa.

(Mä vihaan internetyheysongelmia ja sitä jos tekstit ei tallennu. Taas kerran kirjoitin tekstin ja se ei ole tallentanut vaikka tallennan aina satamiljoonaa kertaa ennenkuin meen mihinkään.. voi pyhäjysäys sentään.)

Koitan muistaa ja tiivistää tähän nyt kaiken mitä hetki sitten kirjoitin vähän tarkemmin selitettynä. Olen siis tällähetkellä matkalla Lappiin Saariselälle, me mennään sinne siis hiihtämään. Olen ainut nuori, mutta se ei mun menoa haittaa, jotenkin on "terapeuttista" olla välillä aikuisten kanssa/yksin ja keskittyä vain reenaamiseen ja joihinkin satunnaisiin reeni/koulusuunnitelmiin.. Ja toivottavasti mun selkä kestää tällä kertaa matkassa mukana, sillä 2 vuotta sitten samaisella reissulla se ei kestänyt ja siitähän se alamäki alkoi..

Selitin myös edellisessä tekstissä valmentajasta ja hiihdonomaisten reenien puuttumisesta eli sali kiinnosti enemmän, no mutta nyt on kaikke toisin, mun motivaatio on 100/5 ja kehitystä tapahtuu, tai no se nähdään vasta kisoissa mutta alan silti huomata jo kehitystä. Leirillä jolle pääsin tapahtui jotain aiavn huippua, yks valmentajista otti mun äitiin ja muhun yhteyttä ja hän haluais alkaa valmentaa mua! Ei vielä olla pläänätty mitään koska matkustan ympäri maailmaa mutta toivottavasti pian. Ihanaa.

Mistä mun motivaatio sit tuli? Mullon super vahvat tunteet ja yks päivä katoin hiihtoja missä hiihti tuttuja.. Mulla valu vaan kyyneleet pitkin mun poskia, ikävöin mun lajia suuresti. Tästä on aikaa useampi kuukausi mut muistan sen niin elävästi. Oikeestaan sen päivän voin virallisesti kirjata mun "uusi alku" päiväksi, Haluan hiihtää ja haluan kehittyä, haluan olla hyvä ja jos mä jotain päätän niin se kestää. Vain motivaation pitää löytyä ja se on sit siinä, puoliksi tehty homma. Tässä syksyllä tuli sit TOP-jakso eli työssoppimisjakso ja mä työskentelin mun kotiseudulla joten pääsin hiihtämään ja reenaamaan hyvin kestävyyttä hyvissä maastoissa aina töitten jälkeen. Tää ruokki vielä lisää mun motivaatiota. Vaikken ikinä oo ollu oman ikäluokan huippu niin silti voin tulevaisuudessa alkaa pärjäämään vaikka olenkin jo 17, sitä ei kuitenkaan tehdä noin vain. Se vaatii useamman vuoden ja monet treenitunnit ja tekniikkaharjoittelut sekä monet tuhannet treenitunnit, valmentajan, erilaiset kehonhuollot, hyvät ruoat sekä unet ja muutenkin sen että elämä on kunnossa, Ei stressaantuneena voi saada huipputuloksia..
Vaikka olenkin hiihtänyt ihan pienestä asti, veikkaan, että aloitin 3-luokalla, eli olen siis harrastanut hiihtoseurassa hiihtoa n. 9-vuotta mutta ennen sitä taitoluistelin ja matkan varrellla harrastanut vaikka sun mitä lajia. Noihin 9 vuoteen mahtuu vaikka sunmitä tarinaa, huhhuh.
Mun motivaatio tuli pikkuhiljaa, ajattelemalla, kokeilemalla, katsomalla eli elämisellä. En kyllä tieä jos motivaatiota ei olisi tullut, olisinko salilla reenaamassa hauista ja ojentajia ja tähtäämässä jonnekkin kisoihin, vai olisiko päälajina jalkapallo? Vai mitä lienekkään olisin tekemässä, mutta se on varmaa etten olisi jättänyt urheilua pois.
Ikinä en ole lopettanut hiihtoa kun sen kerran aloitin, olen vain etsinyt itseni takaisin raiteille aina vain uudestaan ja kokeillut erilaisia lajeja. Taistelin itseni kanssa etten luovu hiihdosta sillä rakastin sitä niin paljon ettei se ikinä onnistunut ja rakastan yhä. Nyt olen siinä pisteessä että olen löytänyt hiihdon ykköslajiksi ja se on laji jossa tahdon tulla menestyneeksi.

KIITOS!

MIHIN TARVITSISIT ISOJA?

Moro!

Tää aihe on tosi iso asia jokaikisen elämässä.
Päivittäin sie käytät sitä erilaisiin tehtäviin ja hoidat sitä, jos sie annat sille ainakin ruokaa, lepoa ja liikuntaa sekä hyvää seuraa niin se pysyy kunnossa. Ja se tärkee asia on jokaisen ihan ikioma kroppa.

On esimerkiksi eri muotoisia, värisiä ja kokoisia kehoja ja jokaiselle on luotu ainutlaatuinen ja todella hyvä sellainen, juuri sopivan kokoinen.

Tänään ja jokaikinen muukin päivä jokainen vertailee itseänsä peiliin ja keskittyy yleensä niihin epäkohtiin ja sellaiseen josta itse ei tykkää.. Vaikka pitäisi tehdä ja ajatella hieman toisin.
Mietin aina mahaa litistäessäni että voikun tuo maha olisi ton näkönen mitä peilissä näen. Mutta sehän on sellainen! Se mitä peilistä näen on minä itse ja se on mun maha ei kenenkään muun.
Koita ajatella aina hyviä puoliasi mutta älä suinkaan unohda niitä "huonoja". Sillä sun täytyy oppia rakastamaan niitä ja antamaan niillekkiin tsäänssi!
Mieti jos niistä löytyisi jotain positiivistä ehkäpä tai jos pystyt muokkaamaan niitä paremmaksi itsellesi esim liikkumalla ja kuntoilemalla.
Mutta jos et esimerkiksi pidä pienistä rinnoistasi niin keksi niille hyötypuolia/hyviä syitä miksi pitäisi olla onnellinen omistaessan ne ja miksi/mihin tarvitsisit isoja?

Muista että myös kropallasi sekä mielelläsi voi olla huonoja päiviä jolloin mikään ei tunnu kivalta ja kaikki näyttää sekä tuntuu ikävältä.
Joku päivä kroppasi tuntuu näyttävän todella huonolle ja mikään vaate ei istu, pylly näyttää pieneltä ja vatsamakkaratkin roikkuu ja juuri silloin yleensä kun sitä eniten odottaa että näyttäisi hyvälle.
Joskus taas tuntuu siltä että jokaikinen asuste näyttää päällä hyvältä ja ai että olenkin tänään hyvännäköinen.

Jokaisen pitäisi joskus saada kokea se ihana tunne kun saat tuntea itsesi oikein kauniiksi tai komeaksi. Toista sitä itsellesi usein mutta ei niin että suoraan sanottuna kusi nouse hattuun ja alat lyttäämään muita itsekehuskelulla, rajansa kaikella. On kuitenkin ihan suotavaa että joka päivä saat jonkun pienen kehun itseltäsi tai muilta, se voi koskea kehoasi tai tekoasi/mieltäsi. Vahvistat näin itsetuntoasi.

Monilla tyypeillä (etenkin tytöillä, yhtään yleistämättä) saattaa olla pieniä ulkonäköpaineita _varsinkin jos kokee ihastumisen tunnnetta. Haluat tottakai näyttää hyvältä toisen silmään! Ja se on ihan oikein. Muista huolehtia ulkonäöstäsi ja tee siitä omanlaisesi. On se sitten että meikkaat tai et meikkaa, koristat sitä koruilla, lävistyksillä, värikkäillä tai vaikka mustilla gootti-tyylisillä vaatteilla tai tykkäät urheilla paljon. Se on sun kroppas ja sä päätät mitä sillä teet, ei muiden katseet! Muista että ajattelet kuitenkin ensin terveyttäsi ja mikä on hyödyksi sinulle. Muista myös silti että kaikista tärkein on se mitä ulkokuoresi sisältä löytyy. Tätähän ne kaikki jauhaa että sisäinen kauneus on se pointti ja plääplää.. Ihan totta se on.

Yleensä ihmiset kiinnittävät kuitenkin henkilöiden persooniin ja siihen itsetuntoon huomion, siihen ne ihmiset loppujen lopuksi ihastuvat ja et sä rakastu ihmiseen pelkän ulkonäön vuoksi. Tottakai ulkonäkö vetää aina ensimmäisenä puoleensa mutta kyllä se sisäinen olemus on tärkein kaikista!
Pidä huoli molemmista puolistasi, rakenna itseäsi pitkin elämää ja tee siitä huikea seikkailu. Ole oma itsesi mutta samalla opit itsestäsi kokoajan, tämä "seikkauilu" on loputon.

Itsetunto on myös todella suuri merkittäjä tähän samaan aiheeseen. Ois helppoa jos tulis selkeät ohjeet miten sitä vahvistaa jos on hieman heikko olo itsestään.

Mulla itselläni on ollut heikko itsetunto ja otin asiat itteeni syvästi vaikken näyttänytkään sitä aina. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja kokenut paljon erilaista sekä tutkiskellut omaa itseäni niin sitä paremmaksi itsetuntoni on muuttunut. Sanoisin että se on tällä hetkellä aika hyvä ja alan löytämään pikkuhiljaa itseäni enemmän ja enemmän.

Tähän kohtaan on hyvä lisätä muutama asia mistä tykkään itsessäni ja kehossani:

- Mä tykkään mun isoista huulista, oon periny kivat huulet mun vanhemmilta. Ennen vihasin niitä kun ne olivat liian pullukat, onneksi en enää.

- Tykkään myös mun hartialinjastosta ja selästä

- Pidän mun luonteesta sen takia koska oon tosi menevä ja sellanen etten pelkää ottaa uusia haasteita vastaan, oon myös kokeilunhaluinen ja lisäks yleensä aina ilonen ja ajattelen asiat 95 prosenttisesti positiivisesti! Meen yleensä aina kaikkeen mukaan ja tykkään mun elämän halusta jatkaa eteenpäin ja oppii vaan uutta!

- Tykkään myös siitä kun oon valinnu urheilun polun ja kulen sitä ahkerasti enkä pelkää tässäkän kokeilla mitään uutta. Lisäks oon tosi onnellinen et mullon terve kroppa ja pystyn tekemään sillä todella paljon kaikenlaista! Siitä kannattaa olla onnellinen.

Mistä sä tykkäät sun kehossa ja sussa itsessäsi?

Haluaisin antaa kaikille sen varmuuden itsestään että pystyy luottamaan omaan itseensä mutta se tie pitää löytää itse. Helppo reitti se ei tule olemaan! Jos jaksat pysyä vahvana etkä luovuta niin siitäpä se itsetunto innostuu enemmän ja saa puhtia nousta hyväksi!

Pidä siis järki päässä ja älä anna itsellesi liikaa kritiikkiä. Luota itseesi ja etsi rinnallesi ihania ja luotettavia sekä sinulle energiaa antavia persoonia! Ja muista vielä että hymy todellakin on se parhain asuste!

Kaikki huomaavat hymysi ensimmäisenä ja se antaa positiivisen kuvan heti sekä ulkoisesti että sisäisesti!

Kiitos kun luit ❤️