MAAILMAN AHDISTAVIN JOULU.

Miksi parhaat ideat syntyvät kun on käpertynyt peiton alle ja on valmiina nukkumatin tuloon?
Kello on nyt 00.05 ja olin jo silmät kiinni kunnes sain ajatuksistani kiinni pitkästä aikaa.

On tiistai 26 joulukuuta eli joulu oli juuri ovella ja on nyt aika kallistua taas tulevaan ja seuraavaksi siellä häämöttää jo uusi vuosi. Vuosi 2018. Apua minne aika onkaan tänävuonna rientänyt!

Tämä joulu oli tähänastisista jouluista maailman ahdistavin joulu. Ei sen vuoksi että muut tekivät siitä sellaisen, ei laisinkaan. Kaikilla oli hauskaa paitsi minun aivoillani, ajatuksillani ja sillä aivojen pienellä stressiosiolla joka sattui juuri heräämään vahvasti joulun aikaan. Kyse ei ole lahjoista, joulustressistä tai mistään jouluun liittyvästä vaan: tässä ei ole järkeä, mutta mua stressaa tulevaisuus, kaiken suunnittelu ja mietiskely, se että ajattelen liikaa on todella ärsyttävää. Tänä jouluna aivoni kävivät läpi ajatuksia, kuka olen? Minne olen menossa? Miksi näin? Miksi teen näin? Miksi minä? Miksi minulle tapahtuu näin? Miksi kaikki stressaa? MIKSI
No siinäpä vasta kysymys. Entiedä miksi ajatukseni seikkailivat näin paljon, lisäksi ne saivat aikaan paljon paljon kyyneleitä.
Olen jatkuvassa oravanpyörässä sillä mua stressaa eniten se että mä stressaan asioista jotka järjestyy ajallaan.
Kaikki kyllä menee hyvin, ota ihan rauhassa, "Hyvät asiat vievät aikaa".

Okei, en osaa kirjoittaa sanoiksi niitä monimutkaisia tunteita joita koin tuon ahdistuksen aikana, mutta ne olivat todella voimakkaita.

Kerroin yhdessä tekstissäni täällä blogin puolella aistiyliherkkyydestä ja se tekeekin asiasta hankalan ja saa tuntemaan kaiken todella voimakkaasti.
Ja vaikka juuri sinulle tuo teksti kuulostaa pieneltä ja että "miten voi muka ahistaa?"
Ahdistuksen voi tuntea vain kun oma ahdistus iskee päälle. Joillakin ahdistus on todella pientä ja asia osataan kontrolloida hyvin mutta joillakin pieni asia voi räjähtää käsiin ihan nollasta sataan. Ihmisiä on erilaisia, on herkkiä ja on ei-niin-herkkiä. Kaikki tuntevat asiat hieman eri tavoin ja kokevat ahdistustakin ja sen purkamista eri tavoilla.

Mulle auttoi niin sanottu avautuminen äitille, (kova volyymi, jotta hän varmasti kuulee) mutta kuitenkaan itse avautuminen ei auttanut kokonaan, koska sisältö ei ratkennut mihinkään, sillä en tiennyt mitä ajattelen tai minkä takia kerron kaiken sen. Olin tässä vaiheessa aivan pihalla kaikesta.
(Kiitos äitille kun jaksoit kuunnella!)
Avautumisen jälkeen olin ihan hiljaa ja tein iltatoimia. Mietin rauhallisesti asioita ja ajattelin kaikkea mukavaa kuten sitä miten asiat järjestyvät ja kloksahtavat omille paikoilleen ja niin on aina tapahtunut joten miksi stressaankaan? Ei hajua..
Loppu ilta onkin ollut jo parempi, ja olen tullut siihen tulokseen että avautuminen/puhuminen jollekkin tai vaikka ääninauhoitus omista ongelmistaa on paras vaihtoehto purkaa huonoa oloani. Paperille kirjoittaminenkin auttaa vähän mutta ääneen sanominen on miulle itselleni parempi.
Sen jälkeen kun kaikki on tullut pihalle ota oma aika ja rauhotu, tee perus asioita ja mieti aivan rauhassa ihan muita asioita.
Sitten olet valmis jatkamaan taas elämää.
Asioita jotka ahdistavat voi myös kirjoittaa ylös ja katsoa edistyykö ne ja sen jälkeen katsoa pääseekö suttaamaan ne yli (jolloin siis asiat ovat korjaantuneet ja niitä ei tarvitse enää muistella, ainakaan pahalla).

Loppujen lopuksi monien vuosien päästä saat nauraa/hymähdellä/hymyillä/muistella omille jutuillesi vaikka ne olivat kuinka hirvittäviä tahansa juuri sillä hetkellä.

Jokainen kokee ahdistuksen omalla tavallaan ja purkaa sen omalla tavallaan. Jokainen ahdistuu joskus jostain. Joillakin se menee todella pahaksi ja joillakin onnekkailla ahdistus on ties kuinka lyhyt.
Muista kuitenkin se että myös jokainen ihminen kokee ahdistuksen omasta asiastaan, jos sinulle jokin kuulostaa pieneltä asialta voi se joillekkin olla maailman suurin asia. Elämme jokainen "eri elämää" ja jokaisen pitäisi ymmärtää sen verran toistansa että jokaisella on omat tunteen, ajatukset ja fiilikset!

Lisäksi kannattaa käydä kurkkaamassa Sita Salmisen video alla olevasta linkistä jossa hän kertoo lisää ahdistuksesta ja ahdistuskohtauksista.

https://youtu.be/o8dDFfqhhKg

Mutta nyt hyvää joulua kaikille ja parempia tulevia päiviä!
(Teksti valmis 00.39 hah)

MUUTAMAT KILOMETRIT

Moro!

.

Viikon lappireissu takana ja aattelin nyt jakaa tunnelmia ja kuvia teille lapin upeilta ja talvisilta kulmilta.

Ensimmäinen päivä oli lauantai, matkustuspäivä. Tein lähdön kotoa kello 6.15 iskän kyydissä ja noin 7.00 matka jatkui bussilla kohti ensimmäistä taaukopaikkaa Kontiomäkeä.

Matka jatkui bussissa istuen ja kouluhommia tehden. Matkaan kuului myös toinen kahvitauko sekä ruokatauko. Huh sitten olikin 14 tuntinen matka takana.

             

Lauantai illalla oli pakko käydä jo fiilistelemässä suksilla sitä lumen määrää ja pakkasta, ai että!

Sunnuntaina ehti sitten tehdä kaksi treeniä ja molemmat tietysti suksilla.

Maanantaina yksi pidempi hiihto, tiistaina oli vaihteeks kaksi treeniä, keskiviikkona innostuin hiihtämään 50 kilometriä putkeen, tällä matkalla tuli porojakin vastaan semmosset 9 kpl.

Torstaina tuli taas hieman vähemmän kilometrejä, mutta olipahan hyvä hiihtää vaikka pakkanen paukkasikin.

Sitten koittikin jo perjantai ja viimeinen hiihtopäivä joka oli sellanen 37 kilometrin rentopäivä ja lisäks vähän hipsuttelua lenkkikengillä. Alko jo hieman tuntua viikon treenit taustalla mutta löyty vielä sitä jerkkua.

Viikko oli aivan mahtava lumiolosuhteiden ja pakkasen puolesta. Yhtenä päivänä oli -15 ja se tais olla kylmin sää viikon aikana. Keskiarvo oli varmaan noin -5 joka on erittäin hyvä hiihtosää ainakin mun mielestä!

                  

Majoituspaikkana meillä toimi puolestaan Kiilopää.

Kiilopää sijoittuu sinne Inarin rajalle.

Ehdottomasti odotan innolla jo ensivuotta ja uutta reissua lappiin!

Matkalta tarttui mukaan ehdottomasti hyvä mieli ja katse kohti tulevaisuutta tunne! Lisäksi 6 hiihtopäivään mahtui noin 231 hiihtokilometriä, 23 treenituntia, paljon ruokaa, unta ja no kyllähän sitä matkustustakin mukaan mahtui se noin 26 tuntia..

Tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin pitämällä ensin vähän lepoa ja sitten siirtyä takaisin treenin pariin! (Kunhan ensin on matkustettu matka kotiin, onneksi jo puoliväli ylitetty ja kohta viimeinen taukopaikka! Onhan tässä tänäänkin oltu liikkeellä jo 9 tuntia ja kello on 14.54..)

Men tack för att du tittade på!

HERMOSTOLLINEN VIKA

Mitä on aistiyliherkkyys ja sen kanssa eläminen?

Sain idean Eveliina Tistelgreniltä, kun hän linkkasi sivun jonka otsikkona oli "Rakastatko herkkää ihmistä? nämä 7 asiaa sinun on hyvä tietää".
Luin koko pitkän tekstin ja olisi voinut luulla että teksti kertoo minusta. Luin asiasta toiseen ja hymähdin aina välillä tajuamaan että apua ihan niin kuin mä!

Tosiaan mulla todettiin aistiyliherkkkyys noin eskari ikäisenä eli kun olin noin 6-7 vutoias.
Aistiyliherkkyys on siis nimensä mukainen, henkilö kokee aistit herkemmin ja vahvemmin kuin "normalisti" ihmiset. Eli toisin sanoen omaan kokemukseen perustaen pieni kosketus saattaa tuntua hirmu ahdistavalta tai jokin toistuva ääni todella rasittavalta..

Tämä kokemus. Ai että, aivan huippua! Pääsin siis youtubettaja Elisa Malikin ja
Aloe Veran-juoman perustajien kanssa "Dinner in the sky'lle"!
Mikään aistiyliherkkyys tai muukaan "erikoisuus" ei estä elämästä
ja se kannattaa muistaa!

Aistiyliherkkyys ei näy päällepäin vaan se on ihmisen hermostossa ja "mielessä ajatuksina" oleva "ominaisuus", yliherkkyyksille ei siis voi itse tehdä mitään. Aistiyliherkkyyttä voisi vertailla allergioihin, eli kroppasi reagoi tahdosta riippumatta tiettyihin ärsykkeisiin, mutta on mahdollista tehdä esimerkiksi jonkinlaista siedätyshoitoa.
Eveliina mainitsi snapchat storyssään että jokaisen yliherkän ihmisen pitäisi pitää herkkyyttään vahvuutenaan. Se on vaikeaa koska yleensä herkälle ihmiselle tulee helposti itsetunto-ongelmia ja sen ja kaiken muun "oireiden" kanssa kamppailu on todella raskasta ja samalla sitä pitäisi pitää vahvuutena?! Sanoisin että yhdyn silti Even sanoihin, se on meissä herkissä ihmisissa vahvuus omalla tavallaan, meistä tulee vahvoja koska "taistelemme" kokoajan tunteitamme vastaan.
Näistä lisää tekstin edetessä, ensin lainaan vähän wikipedialta:


"Aistiyliherkkyys eli aistiherkkyys (engl. sensory defensiveness) voi ilmetä kahdella eri tasolla. Jotkut henkilöt kykenevät aistimaan myös sellaisia aistiärsykkeitä, jotka jäävät muun väestön aistikynnyksen alapuolelle (esimerkiksi erittäin korkeataajuiset äänet). Toinen ja ehkä yleisempi aistiyliherkkyyden muoto on se, että aistiyliherkän keskushermostosta puuttuu aistien turtumismekanismi, jolla pitkään jatkunut aistimus kytketään pois päältä."

"Tahdosta riippumaton keskushermosto säätelee useimmilla ihmisillä automaattisesti aistikokemuksia vaimentaen valikoivasti ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aistimuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen kokee pitkään jatkuneen aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Esimerkiksi jonkin aikaa pahassa hajussa oleskelun jälkeen saattaa tuntua siltä kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka todellisuudessa haju onkin pysynyt samana. Kun tällaista aistiärsykkeen vastaanoton vaimennusta ei tapahdu, henkilö ei totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa kumuloituu altistuksen aikana."

"Aistiyliherkkyydestä kärsivän arki on usein haastavaa. Tuntoyliherkkyys saattaa aiheuttaa sen, ettei ennen pesua vasemmassa jalassa ollutta sukkaa ei voi laittaa oikeaan jalkaan, koska sukka on edelleen vasemman jalan muotoinen. Myös paitojen pesuohjelaput saattavat hangata, mutta vielä enemmän hankaa, jos lappu on leikattu siten, että siitä on jäänyt pisteleviä jäänteitä. Ruoka voi tuntua suussa rakenteeltaan väärältä. Herkkä hajuaisti estää monessa paikassa pistäytymisen ja herkkyys auringonvalolle voi tehdä kesästä tuskaisen." - kyllä tämän allekirjoitan, varsinkin nuorempana oli aivan mahdotonta pitää vaatteita tai varsinkaan sukkia yllä!


Wikipediassa luki myös, että oireita voi olla, väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja pahimmillaan oksentaminen tai astmakohtaus.
Aistiyliherkkyyksiä on esimerkiksi melu/ääni, valo, tunto, tunne ja haju yliherkkyydet ainakin oman ja wikipedian tiedon mukaan. Luulen että itselläni on pieni ripaus kaikkia mutta eniten painostaisin tuntoa ja ääniyliherkkyyttä sekä todellakin noita tunteita/tunnetiloja.

Aistiyliherkkyys ei siis ole sairaus vaan hermostollinen "vika".

"Useat aistit, kuten näköaisti, kuuloaisti ja tuntoaisti voivat olla herkistyneet. Yliherkkyyttä voi esiintyä vain yhden tai laajemmin useamman aistin kohdalla. Aistiyliherkällä henkilöllä monesti myös useamman aistin antama informaatio on poikkeavaa tai vääristynyttä.

Aistiyliherkkä henkilö reagoi aistimuksiin voimakkaammin, nopeammin  ja / tai pidempikestoisemmin kuin henkilö, jonka aistitiedon käsittely toimii normaalisti. Aistiyliherkällä henkilöllä on usein myös motorisia koordinaatiohäiriöitä. Motoristen käyttäytymismallien tehokkuus ja suorituskyky ovat usein alhaisempia kuin ikätovereilla keskimäärin sekä yliherkkyyden ja aistimusten välttelyn seurauksena mahdollisuudet osallistua ikätasonsa mukaisiin hieno- ja karkeamotorisiin toimintoihin estyvät.

Aistitoiminnan häiriöillä tiedetään olevan vaikutusta esimerkiksi keskittymiseen ja opiskeluun. Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti.  Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja henkilön saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään." Upea kuvaus selväti sivustolta - VINKE

Vaikka festareilla on paljon ihmisiä ja tungosta, tönintää, melua yms. lista on jatkuva.. Silti festarit ovat yks mun lempparijutuista. Pieniä haasteita tulee kokoajan vastaan kuten ihmisten töniminen ja jatkuva esim. selkään  osuminen alkaa ahistamaan aivan valtavasti, mutta aina kaikesta on selvitty.

Saariselkä!
Tämän hetkinen sijainti,
ai että sielu lepää täällä!

Käykää ihmeessä lukemassa Vinkeen sivuilta sen sivun teksti minne tuosta linkistä pääsee jos kiinnostaa yhtään enempää! Hirmu hyvää ja osuvaa tietoa. Sekä 7 asiaa mitä on hyvä tietää yliherkästä ihmisestä!

Olen pikkuhiljaa oppinut elämään aistiyliherkkyyden kanssa, helpoin "hoitokeino" on yksinkertaisesti poistua häiriötekijästä tai kokonaan paikalta.
Eläminen on todella värikästä kun tunteet ja kaikki aistit heittelevät ihan nollasta sataan sekunneissa.
Aistiyliherkkyys ei oo ikinä estäny minuu tekemään mitään tai jäämän jostain pois. Päinvastoin mähän lähen kaikkee mukaan!
Nautin elämästä täysillä ja olen aivan kuten muutkin, koen ehkä kaiken vain hieman voimakkaammin kuin toiset ja se ei ole vaarallista.




Kiitos kun luit!


ps. tuli hieman ongelmia fontin kanssa lopussa, eikä se vaihtanut enää takaisin alkuperäiseksi mutta älkää antako sen haitata! (Hyvä näin jälkikäteen sanoa, haha).

MOTIVAATIO 100/5

"Mulla on motivaatio tällä hetkellä niin korkealla että tarvitsen vain pieniä potkuja lisäämään vauhtia ja apuja niin tästä alkaa matka kohti mun pitkäaikaista haavetta.

Yksi päivä tässä tajusin kuinka rakastankaan tätä lajia ja mun kuuluu alkaa treenaamaan kovemmin ja säännöllisesti kaikkien selätettyjen ongelmien jälkeen.
Kaipaan takaisin kisoihin ja leireille, kaipaan sitä iloa minkä saan reenin tai kisan jälkeen varsinkin jos suoritus on mennyt hyvin.
Kaipaan myös kisakavereitani ja sitä jännitystä ennen starttia sekä kaikkea lähdön ja maalin väliltä. Sitä "rääkkäystä".
Rakastan laittaa itseni äärirajoille ja katsoa mihin minusta on, rakastan sitä tunnetta kun ei luovuteta ja lopulta onnistutaan asiassa!
'Älä luovuta" onkin ollut mottoni oikeastaan koko elämäni ajan. Läheiset ja kaverini tietävät kyllä! Haha
Olen aina tullut maaliin asti kisoissa, en ole ikinä keskeyttänyt, myös kerran viestikisoissa tulin maaliin murtuneella sormella ja katkenneella suksella.

Tässä saattoi tulla esille että laji jota rakastan on hiihto.

Yksi tärkeä apu minulta puuttuu, nimittäin valmentaja. Olen haikaillut valkkua jo supersuper pitkään. Täälläpäin niitä tuntuu olevan liian vähän. Ja se vaikuttaa myös että asun eri kaupungissa kuin missä opiskelen. No, etsintä jatkuu vielä..

Mulla on nykyisin myös sivulaji. Alotin tänä kesänä jalkapallon lähiseurassa, naisten joukkueessa. Meillä on parikertaa viikossa treenejä ja joskus turnauksia/harkkapelejä.

Rakastan nykyisin käydä salilla aivan kamalasti! Siitä on tullu mun toinen koti. Mut tästä mulle tuleekin pulma, miten yhdistän hiihdon jossa tarvitaan kestävyyttä ja saliharrastukset jossa kasvatetaan lihasta yhteen?
Tästä pitäs vielä selvitä ilman valmentajaa.

Tätä hommaa oon kumminki selvitelly jo puoltoista vuotta, puoltoista eikä oikeeta ratkasuu.. Oon jutellu monien kanssa homman nimestä mut ei tuloksia.

Elän kuitenki vaan kerran ja sillon pitää tehä sitä mikä tekee onnelliseks. Ja oon yrittäny elää sen mukaa mikä tuntuu hyvälle. En pakota itteeni lähtemään lenkille jos enemmän tekee sillon mieli lähtee salille.

Mua on ruennu kiinnostamaan fitness enemmän ja enemmän, entiedä onko musta ikinä semmoseen mutta oon aina halunnu laittaa itteeni koetukselle ja näyttää kaikille et mä kyllä pystyn siihen.
En kuitenkaan halua luopua hiihdosta vielä sillä viimetalvikin meni kuntouttaessa selkää ja motivaation etsimisessä uudelleen.

Toivon et löydän sellassen kompromissin jossa voin yhdistää nää molemmat lajit ja ne hyödyntää toisiaan."

Apua löysin tän kyseisen tekstin minkä luit äsken, istuessani bussissa ja hymyilin kun luin sen, asiat ovat nyt toisin! Tekstin kirjoittamisesta kului useampi kuukausi ja sain kovalla työllä avustettua itseni hiihtoleirille. Itse leiristä on nyt 2 viikkoa ja olen matkalla lappiin viikon hiihtoreissulle. Elämä helpottaa kummasti kun asiat saa järjestykseen ja tietää mitä haluaa.

(Mä vihaan internetyheysongelmia ja sitä jos tekstit ei tallennu. Taas kerran kirjoitin tekstin ja se ei ole tallentanut vaikka tallennan aina satamiljoonaa kertaa ennenkuin meen mihinkään.. voi pyhäjysäys sentään.)

Koitan muistaa ja tiivistää tähän nyt kaiken mitä hetki sitten kirjoitin vähän tarkemmin selitettynä. Olen siis tällähetkellä matkalla Lappiin Saariselälle, me mennään sinne siis hiihtämään. Olen ainut nuori, mutta se ei mun menoa haittaa, jotenkin on "terapeuttista" olla välillä aikuisten kanssa/yksin ja keskittyä vain reenaamiseen ja joihinkin satunnaisiin reeni/koulusuunnitelmiin.. Ja toivottavasti mun selkä kestää tällä kertaa matkassa mukana, sillä 2 vuotta sitten samaisella reissulla se ei kestänyt ja siitähän se alamäki alkoi..

Selitin myös edellisessä tekstissä valmentajasta ja hiihdonomaisten reenien puuttumisesta eli sali kiinnosti enemmän, no mutta nyt on kaikke toisin, mun motivaatio on 100/5 ja kehitystä tapahtuu, tai no se nähdään vasta kisoissa mutta alan silti huomata jo kehitystä. Leirillä jolle pääsin tapahtui jotain aiavn huippua, yks valmentajista otti mun äitiin ja muhun yhteyttä ja hän haluais alkaa valmentaa mua! Ei vielä olla pläänätty mitään koska matkustan ympäri maailmaa mutta toivottavasti pian. Ihanaa.

Mistä mun motivaatio sit tuli? Mullon super vahvat tunteet ja yks päivä katoin hiihtoja missä hiihti tuttuja.. Mulla valu vaan kyyneleet pitkin mun poskia, ikävöin mun lajia suuresti. Tästä on aikaa useampi kuukausi mut muistan sen niin elävästi. Oikeestaan sen päivän voin virallisesti kirjata mun "uusi alku" päiväksi, Haluan hiihtää ja haluan kehittyä, haluan olla hyvä ja jos mä jotain päätän niin se kestää. Vain motivaation pitää löytyä ja se on sit siinä, puoliksi tehty homma. Tässä syksyllä tuli sit TOP-jakso eli työssoppimisjakso ja mä työskentelin mun kotiseudulla joten pääsin hiihtämään ja reenaamaan hyvin kestävyyttä hyvissä maastoissa aina töitten jälkeen. Tää ruokki vielä lisää mun motivaatiota. Vaikken ikinä oo ollu oman ikäluokan huippu niin silti voin tulevaisuudessa alkaa pärjäämään vaikka olenkin jo 17, sitä ei kuitenkaan tehdä noin vain. Se vaatii useamman vuoden ja monet treenitunnit ja tekniikkaharjoittelut sekä monet tuhannet treenitunnit, valmentajan, erilaiset kehonhuollot, hyvät ruoat sekä unet ja muutenkin sen että elämä on kunnossa, Ei stressaantuneena voi saada huipputuloksia..
Vaikka olenkin hiihtänyt ihan pienestä asti, veikkaan, että aloitin 3-luokalla, eli olen siis harrastanut hiihtoseurassa hiihtoa n. 9-vuotta mutta ennen sitä taitoluistelin ja matkan varrellla harrastanut vaikka sun mitä lajia. Noihin 9 vuoteen mahtuu vaikka sunmitä tarinaa, huhhuh.
Mun motivaatio tuli pikkuhiljaa, ajattelemalla, kokeilemalla, katsomalla eli elämisellä. En kyllä tieä jos motivaatiota ei olisi tullut, olisinko salilla reenaamassa hauista ja ojentajia ja tähtäämässä jonnekkin kisoihin, vai olisiko päälajina jalkapallo? Vai mitä lienekkään olisin tekemässä, mutta se on varmaa etten olisi jättänyt urheilua pois.
Ikinä en ole lopettanut hiihtoa kun sen kerran aloitin, olen vain etsinyt itseni takaisin raiteille aina vain uudestaan ja kokeillut erilaisia lajeja. Taistelin itseni kanssa etten luovu hiihdosta sillä rakastin sitä niin paljon ettei se ikinä onnistunut ja rakastan yhä. Nyt olen siinä pisteessä että olen löytänyt hiihdon ykköslajiksi ja se on laji jossa tahdon tulla menestyneeksi.

KIITOS!

MIHIN TARVITSISIT ISOJA?

Moro!

Tää aihe on tosi iso asia jokaikisen elämässä.
Päivittäin sie käytät sitä erilaisiin tehtäviin ja hoidat sitä, jos sie annat sille ainakin ruokaa, lepoa ja liikuntaa sekä hyvää seuraa niin se pysyy kunnossa. Ja se tärkee asia on jokaisen ihan ikioma kroppa.

On esimerkiksi eri muotoisia, värisiä ja kokoisia kehoja ja jokaiselle on luotu ainutlaatuinen ja todella hyvä sellainen, juuri sopivan kokoinen.

Tänään ja jokaikinen muukin päivä jokainen vertailee itseänsä peiliin ja keskittyy yleensä niihin epäkohtiin ja sellaiseen josta itse ei tykkää.. Vaikka pitäisi tehdä ja ajatella hieman toisin.
Mietin aina mahaa litistäessäni että voikun tuo maha olisi ton näkönen mitä peilissä näen. Mutta sehän on sellainen! Se mitä peilistä näen on minä itse ja se on mun maha ei kenenkään muun.
Koita ajatella aina hyviä puoliasi mutta älä suinkaan unohda niitä "huonoja". Sillä sun täytyy oppia rakastamaan niitä ja antamaan niillekkiin tsäänssi!
Mieti jos niistä löytyisi jotain positiivistä ehkäpä tai jos pystyt muokkaamaan niitä paremmaksi itsellesi esim liikkumalla ja kuntoilemalla.
Mutta jos et esimerkiksi pidä pienistä rinnoistasi niin keksi niille hyötypuolia/hyviä syitä miksi pitäisi olla onnellinen omistaessan ne ja miksi/mihin tarvitsisit isoja?

Muista että myös kropallasi sekä mielelläsi voi olla huonoja päiviä jolloin mikään ei tunnu kivalta ja kaikki näyttää sekä tuntuu ikävältä.
Joku päivä kroppasi tuntuu näyttävän todella huonolle ja mikään vaate ei istu, pylly näyttää pieneltä ja vatsamakkaratkin roikkuu ja juuri silloin yleensä kun sitä eniten odottaa että näyttäisi hyvälle.
Joskus taas tuntuu siltä että jokaikinen asuste näyttää päällä hyvältä ja ai että olenkin tänään hyvännäköinen.

Jokaisen pitäisi joskus saada kokea se ihana tunne kun saat tuntea itsesi oikein kauniiksi tai komeaksi. Toista sitä itsellesi usein mutta ei niin että suoraan sanottuna kusi nouse hattuun ja alat lyttäämään muita itsekehuskelulla, rajansa kaikella. On kuitenkin ihan suotavaa että joka päivä saat jonkun pienen kehun itseltäsi tai muilta, se voi koskea kehoasi tai tekoasi/mieltäsi. Vahvistat näin itsetuntoasi.

Monilla tyypeillä (etenkin tytöillä, yhtään yleistämättä) saattaa olla pieniä ulkonäköpaineita _varsinkin jos kokee ihastumisen tunnnetta. Haluat tottakai näyttää hyvältä toisen silmään! Ja se on ihan oikein. Muista huolehtia ulkonäöstäsi ja tee siitä omanlaisesi. On se sitten että meikkaat tai et meikkaa, koristat sitä koruilla, lävistyksillä, värikkäillä tai vaikka mustilla gootti-tyylisillä vaatteilla tai tykkäät urheilla paljon. Se on sun kroppas ja sä päätät mitä sillä teet, ei muiden katseet! Muista että ajattelet kuitenkin ensin terveyttäsi ja mikä on hyödyksi sinulle. Muista myös silti että kaikista tärkein on se mitä ulkokuoresi sisältä löytyy. Tätähän ne kaikki jauhaa että sisäinen kauneus on se pointti ja plääplää.. Ihan totta se on.

Yleensä ihmiset kiinnittävät kuitenkin henkilöiden persooniin ja siihen itsetuntoon huomion, siihen ne ihmiset loppujen lopuksi ihastuvat ja et sä rakastu ihmiseen pelkän ulkonäön vuoksi. Tottakai ulkonäkö vetää aina ensimmäisenä puoleensa mutta kyllä se sisäinen olemus on tärkein kaikista!
Pidä huoli molemmista puolistasi, rakenna itseäsi pitkin elämää ja tee siitä huikea seikkailu. Ole oma itsesi mutta samalla opit itsestäsi kokoajan, tämä "seikkauilu" on loputon.

Itsetunto on myös todella suuri merkittäjä tähän samaan aiheeseen. Ois helppoa jos tulis selkeät ohjeet miten sitä vahvistaa jos on hieman heikko olo itsestään.

Mulla itselläni on ollut heikko itsetunto ja otin asiat itteeni syvästi vaikken näyttänytkään sitä aina. Mitä vanhemmaksi olen kasvanut ja kokenut paljon erilaista sekä tutkiskellut omaa itseäni niin sitä paremmaksi itsetuntoni on muuttunut. Sanoisin että se on tällä hetkellä aika hyvä ja alan löytämään pikkuhiljaa itseäni enemmän ja enemmän.

Tähän kohtaan on hyvä lisätä muutama asia mistä tykkään itsessäni ja kehossani:

- Mä tykkään mun isoista huulista, oon periny kivat huulet mun vanhemmilta. Ennen vihasin niitä kun ne olivat liian pullukat, onneksi en enää.

- Tykkään myös mun hartialinjastosta ja selästä

- Pidän mun luonteesta sen takia koska oon tosi menevä ja sellanen etten pelkää ottaa uusia haasteita vastaan, oon myös kokeilunhaluinen ja lisäks yleensä aina ilonen ja ajattelen asiat 95 prosenttisesti positiivisesti! Meen yleensä aina kaikkeen mukaan ja tykkään mun elämän halusta jatkaa eteenpäin ja oppii vaan uutta!

- Tykkään myös siitä kun oon valinnu urheilun polun ja kulen sitä ahkerasti enkä pelkää tässäkän kokeilla mitään uutta. Lisäks oon tosi onnellinen et mullon terve kroppa ja pystyn tekemään sillä todella paljon kaikenlaista! Siitä kannattaa olla onnellinen.

Mistä sä tykkäät sun kehossa ja sussa itsessäsi?

Haluaisin antaa kaikille sen varmuuden itsestään että pystyy luottamaan omaan itseensä mutta se tie pitää löytää itse. Helppo reitti se ei tule olemaan! Jos jaksat pysyä vahvana etkä luovuta niin siitäpä se itsetunto innostuu enemmän ja saa puhtia nousta hyväksi!

Pidä siis järki päässä ja älä anna itsellesi liikaa kritiikkiä. Luota itseesi ja etsi rinnallesi ihania ja luotettavia sekä sinulle energiaa antavia persoonia! Ja muista vielä että hymy todellakin on se parhain asuste!

Kaikki huomaavat hymysi ensimmäisenä ja se antaa positiivisen kuvan heti sekä ulkoisesti että sisäisesti!

Kiitos kun luit ❤️

INTTIIN?

Morjens!

Oon ollu nyt kotosalla suunnilleen kuukauden ajan sillä meneillään on työharjoittelujakso.
Mie työskentelen ala- ja yläkoululla sekä oon muutamilla ikääntyvien/vanhusten tunneilla viikossa mm. vedän vesijumppaa ja kuntosalihommia! Mä oom tykänny tästä harjottelusta sillä mulla on ollut tuttu ympäristö ja tuttuja työkavereita sekä oon saanu oppii ja nähä paljo kaikelaista uutta.
Jälellä enään 14 työpäivää!

Niikun otsikosta varmaan ehdit jo lukaista sanan "intti", siis armeija. Ja joo siis tämä neiti on menossa armeijaan kun opiskelu Tanhuvaarassa tulee päätökseen.

Kyllä kuulit oikein, mutta miksi?
Olen aina ollut menijä tyyppiä ja kaivannut seikkailuja ja uusia kokemuksia ja tämä varmasti on yksi iso kokemus ja elämäntapaa ehkäpä mullistava muutos. Entiedä varsinaista syytä mutta haluan kokea armeijan ja luulen että se on paikka josta pidän!
Mulle on sanottu että armeija varmaan sopii sulle, haha voin olla samaa mieltä sillä en ole luovuttaja tyyppiä. Jos joku sanoo ettei susta ole siihen niin se jos mikä ruokkii motivaatiota tehdä asian eteen jotain!
Hakupaperit armeijaan laitetaan menemään luultavasti jo ennen maaliskuuta 2018 ja kutsunnat olis tasan vuoden päästä, huhhuh!
Vielä en oo päättäny mihin haluan tarkalleen mennä mutta jos se paikka alkais tässä pikkujiljaa selkenemään.

Tähän perään laitan vielä muutaman suosikin jotka piristää mun päiviä!

EHDOTTOMASTI KAHVI  ❤️

Ehdottomasti syksyssä rakastan myös niitä syksyn värejä ja sitä kun tietää että joulu alkaa lähestyy. Yllättävää mutta nyt syksyllä on paistanut paljonkin aurinko ja se jos joku on tuonut hyvön mielen, vaikuttaa oikeesti yllättävällä tavalla!

Myös se raikas ilma ja kuura joka aamusin on vallannu maan on aivan super ihanaa.

Taidan tykätä sittenkin syksystä!

Ehdottomasti nyt kun kelit on viilentyny pitää päälle laittaa jotain lämmintä, mun lemppari on tänäsyksynä ehdottomasti ollu tää keltanen huppari!

(Rakastan myös villasukkia ja karvatossuja sekä isoja pehmeitä neuleita!)

Mun ainiainen suosikki on ehdottomasti lettikiharat! Mun hiukset menee leteistä hetkessä kiharaksi ja lopputulos on seuraava:

Huomioikaa myös punainen värisävy vaatteissa, kirkkaat värit on ehdottomasti lemppareita aina! Tällähetkellä muhun iskee erityisesti keltainen ja punainen.

Tän hetken lempparibiiseiksi on noussu ehdottomasti Tungevaag & Raaban'in uusin hitti "Coming up" sekä New World Soundin "Cheer Up" ja jotenkin Robin osasi iskeä kappaleellaan "Me tehtiin tää".
JVG:n albumi "Popkorni" on myös ollut todella kovassa kuuntelussa.
Jos nää biisit ei riittäny niin spotifystä löytyy nimellä Melissa Häkkinen lissää!

(Pääset yllä mainittuihin biiseihin painamalla biisiä!)

Kiitos kun luit ja ihanaa alkavaa viikkoa sulle! ❤️

PAKOTETTU TAPPAMAAN

Mun sanat ei riitä kuvaamaan sitä raivoa joka mulla on tällähetkellä ihmisiä kohtaan. Mun ajatukset ei pukeudu sanoiksi ja ymmärykseni ei riitä, toivon että jokin muukin ajattelisi samoin. Käsittämätöntä. Tästä aiheesta riittäisi kerrottavaa moneksi päiväksi mutta koitin tiivistää tekstiä jota sain ulos.

Kaikki varmaan on kuullut kaikenlaisista pommi-ja murhaiskuista jotka on tapahtunu eri puolilla maailmaa.
Mikä on ihmisten motivaatio tappaa toisia ihmisiä? Mikä saa sen raivon aikaan?
Mulla ei oikeesti vaan riitä sanoja kertomaan mitä ajattelen.

Olin messussa ja siellä oli 19 vuotiast nuori tyttö joka oli saanut hikiseen viikon loman pakkoarmeijasta omassa maassaan. Se kosketti suuresti että joka ikinen menee armeijaan siellä halusi tai ei. Kesken messun mulle tuli niin surullinen olo että silmäni kostuivat ja vihaa kerääntyi niin paljon että sitä ei saa enää sanoiksi. Toiset eivät saa päättää elämänsä suuntaa vaan joutuvat menemään toisten sääntöjen mukaan. Kaikki menevät armeijaan opettelemaan taistelemista ja aseiden eli tappamisvälineiden käyttöä. Pienestä pitäen sinut kasvatetaan ase kädessä ja viha sydämessä.

Maailmassa taistellaan omien mielipiteiden takia. Vain oma mielipide on se ainoa oikea. Jokaisen pitäisi ajatella niinkuin sinä. Ei se ei mene niin.

Maailmassa on niin monta ihmistä ja jokaisella saa olla oma ajattelutyyli. Kaikki ei ajattele ja tee samoja päätöksiä kuin sinä. Se on vain hyväksyttävä.

Joka ikinen meistä on erilainen persoona ja se ei oikeuta tappamaan niitä sinusta poikkeavia ihmisiä!

Nykyisin ajatellaan vain omaa napaa ja sitä että maailma menee juuri niinkuin itse tahtoo, vaikka siihen pitäisikin käyttää väkivaltaa.

Mietippä jos kaikista erimielisyyksistä tulisi uhreja? Maailmassa vähenisi ihmiset aivan hurjasti jo muutaman päivän aikana.. Kaikki ei vain aina mene sen oman mielen mukaan ja tämä on opittava kantapään kautta. Se on elämää.

Ihmiset jotka tappavat toisiian ovat luultavasti heikkoja eivätkä kestä sitä että joku on erilainen itsensä kanssa. He haluavat mahdollisimman nopeasti henkilöstä eroon ja helpoin ja nopein ratkaisu siihen on henkilön poistaminen maalimasta tavalla tai toisella.

Asioita olisi, no vaikempaa ja hitaampaa selvitellä puhumalla.

Ihmisten on nykyisin vain niin vaikea avata suunsa ja antaa kaiken tulla, heti aletaan tositoimiin aseiden kanssa. Ihmiset menevät korkeimman riman ali jotta pääsisivät helpommalla.

No tietysti, minäkin tahtoisin päästä asioista kaikista helpoimmalla tavalla mutta se ei vain aina mene niin. Yleensä ongelmiin joutumisesta voi syyttää vain itseään ja silloin on katsottava peiliin. Jotkin asiat ratkeavat helposti mutta jotkin kuten esimerkiksi toisten ihmisten mielipiteiden muuttaminen on jo vaikeampaa.

Tätä tekstiä voi lukea monesta eri näkökulmasta. Minun tai kenenkään muunkaan on vaikea taivutella "pahoja" ihmisiä pois heidän pahuudestaan, koska eihän toisten mielipiteitä voida muuttaa. Heidän mielestään saattaa olla oikein tappaa ihmisiä jos he eivät tee niinkuin käsketään.

Uskonto on iso asia miksi maalimassa taistellaan. Annetaan jokaisella olla omat uskontonsa ja annetaan ihmisten uskoa mihin he haluavat. Tottakai omaa uskontoaan saa mainostaa eteenpäin, mutta kenenkään ei pitäisi alkaa tappamaan eriuskontoon kuuluvia ihmisiä. Se on surullista että aseistetut voittavat aina väittelyn.

Mun mielestä maailma on menossa suurelta osin huonompaan suuntaan. Kaikki muuttuu, no se on ihan hyväksyttävää että kun mennään tulevaisuuteen niin maailma muuttuu, mutta nyt se on menossa väärään suuntaan. Entiedä mitä pitäisi korjata ja tehdä että tulevaisuudesta tulisi parempi mutta ainakin kaikki maiden välinen riitely voisi loppua.

Mä toivon että tulevaisuus ei ole vain sotaa ja väkivaltaa, köyhyyttä sekä tasa-arvottomuutta, vaan mä toivon että maailmaan asettuisi rauha ja jokaisella olis oikeus nauttia elämästään täysillä!

Vaikka moni asia maailmassa on nykyisin todella huonosti, niin on hyvääkin vielä jäljellä ja paljon.

Nauti elämästäsi täysillä ja keskity hyvään sillä sinä todella elät vain kerran.

Fitness? Tanhuvaara?

"Hyvää iltapäivää täältä Savonlinnasta!
Vuosi on vaihtunut ja paljon on tapahtunut, siis aivan kamalasti. Asun nyt siis arkipäivät Savonlinnassa ja (melkein) joka viikonloppu Joensuussa. Matkustaminen on tullut tutuksi erityisesti nyt alottaessa opinnot täällä.
Ensimmäinen vuosi Tanhuvaarassa on ollut tosi ihana, täällä porukka puhaltaa hienosti yhteen ja ala on juuri minun juttuni! Olen saanut mahtavia kavereita ja mulla on hyvä olo. Kiitos siitä!
Juttua ja uusia asioita on kerääntynyt aiva kamala määrä lyhyessä ajassa ja siksi minulla ei ole ollut aikaa melkein millekkään koulun, treenin sekä matkustamisen lisäksi.
Kuvat kertovat taas puolestaan enemmän. Jospa jostain löytyisi aina väliä päivitellä tätä blogia!"
-Näin olin kirjoittanut kaksi viikkoa sitten Tanhuvaarassa, nyt olen jo kotona. Lomailin viimeviikon ja tämän viikon olen tehnyt töitä Joensuussa. Huomenna vielä yksi työpäivä ennen EKLU:n liikuntaleiriä jonne lähden aikaisin tiistaiaamuna!

Nyt kirjaimellisesti itken, kirjoitin tähän postaukseen sellaisen tunnevyöryn elämästäni ja kaikesta mitä on tapahtunut. Ja nyt koko teksti on poissa enkä löydä sitä mistään.
Kyllä, näin tapahtui ja en ole löytänyt tekstiä.. Se oli pisin kirjoittamani blogiteksti ja se on nyt niiku gone.

No ei tarrauduta kumminkaan siihen nyt, jospa se vielä joskus vierisi jostain takaisin?
Haluan kertoa hieman Tanhuvaarassa opiskelusta, mitä mulle on tapahtunu 7 kuukauden aikana no hieman jos tiivistettynä.
Nyt on yhteishaku aika käynnissä ja suurinosa on varmaan jo valinnut seuraavan etappinsa minne lähtee, mutta silti kerron hieman Tanhuvaaran urheiluopistosta.

Tanhuvaaraan tulee jokavuosi peruskoulupohjainen- (pk) ja ylioppilaspohjainen (yo) vuosikurssi.
Yo-pohjaisia on hieman vähemmän kuin meitä pk-pohjaisia. Myös opinnot kestävät eriajan, pk-pohjaisilla 3 vuotta ja yo-pohjaisilla vain 2 vuotta. Silti joka vuonna samaan aikaan aloittaneet yo-pohjaiset ja pk-pohjaiset ovat kuin samaa luokkaa. Tunnit ja lukujärjestys muuttuvat hieman, joitakin tunteja pidetään molemmille yhteisesti. Valmistumme siis eriaikaan meidänluokan yo-pohjaisten kanssa.
Tanhuvaarassa tunnit ovat joko teoriatunteja taikka käytännöllisiä elikkä liikunnallisia tunteja.
Ensimmäisenä vuonna käydää paljon erilaisia lajeja läpi. Lisäksi opitaan liikunnan perusteita ja onhan siinä rinnalle tullut mukaan myös äidinkieltä ja ruotsia.
Työssäoppimisjaksot ovat myös suuri osa opintoja. Syksyllä oli ensimmäinen top-jakso, se meni lasten parissa, todella tuttua hommaa.
Nyt on menossa siis aikuisten ja ikääntyvien ohjaus-jakso. On paljon jännittävämpää vetää aikuisille tunteja, no ensimmäisen viikon aikana olen tutustunut nyt taloon ja ihmisiin.
Tällähetkellä opiskelut Tanhuvaarassa tarjoavat meille aamupalan ja kaksi ruokaa päivässä hotellitasoisesta ruoasta. Lisäksi saamme majoittua opiskelija-asunnoissa, käyttää erilaisia liikuntatiloja ja saamme hyvin kattavan liikunnanohjauksen perustutkinnon, josta siis virallisesti valmistuu sitten ajallaan liikuntaneuvojaksi. Ja vielä tähän kaupanpäälle saat mahtavan opiskelijoiden yhteishengen, ohjauskokemusta/itsevarmuutta ja tottakai paljon uusia kavereita!
Suosittelen tätä tutkintoa erityisesti niille jotka pitävät ohjaamisesta ja tietty liikunnasta.

Jos joku jäi mietityttämään tai oli epäselvää taikka et saanut tietoa haluamastasi asiasta, joka saattaa olla ihan mahdollista, niin saapi kysellä ihan vapaasti! Esimerkiksi snapchatissa joka on: melidssa taikka vaikka instagramissa: melissahakkinen

Vielä parit kuvat selityksineen, olkaa hyvä:

Jääkiekko, ihan parasta! Tässä kuvassa mulla on mukana aivan törkeen hyvät ja rakkaat tyypit!
Ollaan päästy pelaaman jokaviikko jääkiekkoa, sillä meillä on mahdollisuus pelata sitä opiskelijavuoroilla. Meillä oli pariviikkoa sitten jääkiekkoturnaus, siis miun fiilis oli vaan niin hyvä kun pääsin pelaamaan!
Parin koulukaverin kanssa laulettiin myös maamme-laulu ennen peliä. Tuli kunnon virallinen pelitunnelma.
Aiettä ku ois oma joukkue.

Entisellä taitoluistelijalla on toki aina kaunotkin mukana kun pääsee jäälle. Eli siis nykyinen jääkiekon rakastaja liukuu kaksillä eri luistimilla vuorotellen.
Curlinkia, hirmu vaikea saada osumaan kehään. Joko se ei liu'u lähellekkään tai sitten se menee jo yli!

Hiihdin miun ensimmäiset kisat yli vuoteen Tohmajärvellä maakuntaviestissä, toki vain siksi että saatiin vielä kolmasjoukkue kasaan. Ennen omaa hiihtovuoroa tuli itku ja ahdistus sillä en tiennyt mitä olin tekemässä. En ole treenannut seläntakia ja olen muutenkin ollut koko syksyn ja kevään epäkunnossa henkisesti ja fyysisesti. Pohjalla oli myös kaikkea muuta ongelmaa ja sillähetkellä oli aivan kamala olo että nytkö pitäisi hiihtää kovaa kun en edes jaksa pitää huolta omasta elämästäni!

Olen ihan tyytyväinen että pääsin maaliin enkä kaatunut vaikka se oli TODELLA lähellä jäisessä mutkassa! Maalissa olin vain järkyttynyt kun selitin kuinka lähellä se oli, kaaduin jo kuitenkin puoliksi! XD Olen tähän ikävuoteen asti 'pärjännyt' ilman omaa valmentajaa, mutta olen vakavasti miettinyt että olisi aika hankkia sellainen, jos haluan kehittyä vielä hyväksi. Katsotaan miten ensitalvena sitten menee.

Ystävänpäivänä aamupalaksi tein meille amerikkalaisia pannukakkuja, tuli muute hyvijä!

Tämä asia!

Tällähetkellä on kaikista suurin 'huolenaihe' elämässäni. Haluaisin olla hyvä hiihtäjä, siinähän tarvitaan kestävyyttä? Oikein. Mutta, toinen laji joka on todella kiinnostava, tarvitaan lihasta. Paljon lihasta. Fitnessmallin ura olisi aivan huippukokemus ja rytmittäisi varmasti elämääni hyvin. Tässä on kuitenkin pulma. Fitneksessä tarvitaan lihasmassaa ja hiihdossa kestävyyttä, jos hankin paljon lihasta, hapottuu se aikalailla enemmän kuin jos en omistaisi paljon lihasmassaa. Hiihto vaikeutuisi.

En kuitenkaan halua luopua hiihdosta sillä se on ollut mukanani pienestä pitäen. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. En haluaisi olla kuitenkaan liian 'revitty', sillä omasta mielestäni se ei näytä hirmu kauniilta vaikkka kunnioitankin heidän kovaa työtään. Tässä alhaalla on todella ihania treenitukoksia.

Tää on tosihyvä motto?

"Mie en oikeesti tiijä mikä minuun on menny". Ennen en voinut sietää kahvia, hyi että se oli pahaa. Nykyisin kahvia voi mennä useempi kuppi päivässä. Vielä siitä ei kuitenkaan ole tullut addiktio, toivottavasti ei tulekaan!

Koululla on kaksi salia ja niitä me käytetään kovasti hyödyksi. #saliteam

Kiitos kun luit tänne asti, toivottavasti pidit tälläisesta postauksesta ja saapi ihmeessa kertoa aiheita mistä tykkäätte lukea/keskustella. Olisi mukava jos jonkinnäköstä arvostelua saisi! :)

Tack!