PYSTYNKÖ, JAKSANKO, USKALLANKO?

Nainen, oletko miettinyt armeijan vihreisiin astumista?

Minäkin olen, minä tein sen, astuin viime heinäkuussa palvelukseen.

Mikä sai minut sitten astumaan palvelukseen vapaaehtoisesti? 

No, olen jo pienestä pitäen ajatellut että se kuuluu velvollisuuksiini ja että armeija on asia jonka haluan henkilökohtaisesti kokea.

Armeijasta on myöskin hyötyä jatkoon esim. työpaikan merkeissä sekä se kasvattaa ja tuo kokemuksia "elämää varten", ja tietysti jos Suomeen sattuu kriittinen tilanne haluan olla mukana suomalaisena tukemassa omaa maatamme.

Miten hain, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Aloitin  nettisivuilta - https://varusmies.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

Josta löysin täytettävät lomakkeet, täytin ne ja sen jälkeen varasin itselleni lääkäriajan jossa määritetään terveydentila eli palveluskelpoisuus.

Sain hoitajalle sekä lääkärille ajat helmikuulle 2018, palautin kaikki täytetyt paperit hoitajalle. Palveluskelpoisuusluokaksi sain A, eli terve ja kykenen osallistumaan palvelukseen ilman rajoitteita.

Huhtikuussa oli vihdoin kutsunnat eli naisille siis valintatilaisuus, jossa kerrotaan enemmän armeijasta, eri linjoista sekä paikalla on palveluksessa olevia tai jo palveluksen suorittaineita naisia kertomassa omia kokemuksiaan ja jakamassa naisille vinkkejä.

Myöskin tarvittava uusi lääkärintarkastus palveluskelpoisuudesta on valintatilaisuudessa mahdollinen. Lisäksi kaikki haastatellaan ja yleensä ehdotetaan tulevaa palveluspaikkaa ja ajankohtaa, näistä kumminkin tulee vielä varmistus/määräys-kirje kotiin vähän ajan päästä tilaisuudesta.

Samana syksynä 2018 kävin mpk:n järjestämällä "intti tutuksi naisille" kurssilla, joka vahvisti sitä että haluan armeijaan ja odotan sitä innolla. Suosittelen tälläistä kurssia ehdottomasti naisille jotka ovat kiinnostuneet armeijasta. Kirjoitin inttiviikonlopusta tekstin tänne blogiin nimellä - ASENTO LEPO ASENTO LEPO.

Sain palvelukseen astumismäräyskirjeen kotiin, palveluspaikkanani tulisi olemaan Kajaanissa ja ajankohta heinäkuu 2019. Olin iha täpinöissäni.

Aika on kulunut todella nopeasti ja olikin vain enää pari viikkoa palvelukseen astumiseen. Kohta on aika mennä, en voi uskoa tätä todeksi, vasta olin pieni ja ihmettelin elämän menoa.
Viimeinen viikko ennen armeijaa, minua ei jännittänyt ollenkaan, en osannut sisäistää asiaa.

Miten valmistauduin armeijaan?

Lääkärin ja valintatilaisuuden sekä intti tutuksi- kurssin lisäksi valmistauduin armeijaan ostamalla joitakin pieniä ja käteviä asioita armeijaa varten kuten hygieniavälineitä, puukkoa, alusvaatteita sekä hiustenlaittovälineitä valmiiksi. Kaikkein eniten valmistauduin juttelemalla kaverien kanssa jotka olivat käyneet armeijan, tämä auttoi paljon sillä sain kysellä ihmetyttäviä kysymyksiä heiltä.

Palvelukseen astumispäivä maanantai 8.7.2019. Muistan sen fiiliksen kun astuin bussiin, alokaskuljetukseen joka veisi minut Kainuun prikaatiin. Se oli siistiä, en ollut vieläkään mukana tilanteessa enkä tajunnut mistään mitään. En kuitenkaan osannut jännittää ollenkaan.

Ensimmäinen päivä, ensimmäinen tupa, ensimmäiset inttikaverit. Kaikki oli uutta ja siistiä sekä jännittävää. Kaikki oli ihan uutta vaatteista ja aikamääreistä sekä seisomisesta lähtien. Kaikisista vaikeinta oli malttaa olla hiljaa ja nauramatta viimeisellä valmiusminuutilla. Oli opeteltava uudet rutiinit ja puhutella isompiarvoisia. Niin sanotusi oma vapus ja päätösvalta oli poissa.

En voinut kuin huokaista ja todeta että tästä se lähtee.

Neljä ja puoli kuukautta armeijassa on nyt takana, matkaan on mahtunut todella paljon kaikenlaista.

Paljon uusia ja hienoja kokemuksia, paljon naurua ja myös surua, onnellisuutta, kehitystä, metsäöitä, uusia kavereita, ihania hetkiä mutta myös niitä hajottavia hetkiä joista jää ne kaikista parhaimmat muistot. Lisäksi olen oppinut itsestäni paljon uutta, olen kasvanut ihmisenä eteenpäin. Armeijassa pääsee kokemaan todella paljon kaikenlaista. En ennen armeijaa edes osannut kuvitella mihin kaikkeen pystyisin,  itä olen kokenut.

Minulle normaalipäivää on nykyään se että kannan omaa rakastani eli rynnäkkökivääriä mukanani vaikka sitten vessaan tai panssarivaunu ajaa ohitseni, normaalia on myös se että kysyn vaikka nenänkaivamiseen luvan.

Ennen armeijaa minua pelotti eniten aamuherätykset, sillä olen aina ollut puolille päiville nukkuja jos siihen on mahdollisuus. Olen kuitenkin selvinnyt jo kohta 5kuukautta, että olen herännyt 5.30-6.10.

Aamuherätykset eivät ole enää se pelote vaikka ne välillä painavatkin päälle.

Mitä odotin armeijalta?

Armeijalta odotin sitä että saan haastaa itseäni niin fyysisesti kuin henkisestikin, no sitä olen saanut miltei joka päivä. Armeija on vahvistanut varsinkin itsekuria ja päätäni sekä kuntoani aivan valtavasti. Tulen varmasti kehittymään vielä lisää ja kasvamaan eri osa-alueilla.

Mitä olen tehnyt armeijassa?

Pääsin toivomaani johtajakoulutukseen sekä toivomalleni linjalle eli olen siis vuoden palveluksessa. Vielä on tj222, paljon aamuja mutta ne menevät nopeaan. Pitää muistaa että armeija on vain kerran elämässä ja siis ottaa siitä kaikki irti.

Olen päässyt tekemään paljon laidasta laitaan intissä, ja tulen tekemään vielä paljon uutta, mitä en osaa vielä kuvitellakaan.

Mieleenpainuvimmat ja ne parhaat kokemukset ovat ehdottomasti niitä rankimpia sekä "ikävimpiä" ja raskaimpia, mutta ne kasvattavat eniten. Pitkät harjoitukset ovat kaikista raskaimpia juuri vähäisen unen ja ravinnon vuoksi. Kaikista parhainta ovat ne tunteet kun olet suorittanut jotain ja olet pystynyt siihen, sen jälkeen pääset lepäämään, suihkuun ja saat ruokaa lautaselta. Lisäksi olet taas vahvempi ja kokeneempi henkisesti. Parasta on kun saat koke nämä kaikki inttikaveriesi kanssa. Yleensä naiset pitävät todella hyvin yhtä ja heistä tulee kuin siskoja.

  

Miten jaksan eteenpäin?

Sillonkun en jaksais painaa enää eteenpäin, pitää miettiä että se hetki/homma jossa olet juuri nyt ei kestä ikuisuutta. Armeijassa sä et oo missään tilanteessa yksin, sua tukee niin tupakaverit kuin oman linjan kaverit, aina. Se mikä ei tapa se vahvistaa on hyvä kuvaus myös jos tuntuu ettei jaksa. Älä luovuta vaikka vaikeitakin hetkiä tulee vastaan. Suihku ja kuivat vaatteet sekä sotkun munkit tuntuvat hyvältä iltaisin. Nauti viikonloppuvapaista!

Miksi hakisin inttiin?

Suosittelen ehdottomasti naisia hakemaan palvelukseen kokemuksen ja tulevaisuuden kannalta jos vähäänkään kiinnostaa! Jos omaa motivaatiota on, se riittää, huippukuntoa ei tarvitse jos vain oma pää kestää ja haluaa itse kehittää itseään. Pääset tekemään todella siistejä asioita ja oppimaan uutta takuu varmasti, lisäksi saat ihan varmasti paljon ystäviä joiden kanssa ystävyys jatkuu myös armeijan jälkeenkin. Armeijassa on rankkaa, hauskaa ja vaikeaa sekä mukavaa vuorotellen.

Eli jos vähäänkään kiinnostaa niin hakupapereita kehiin.

(Plussana naisilla on 45 päivän niin sanottu "kokeilujakso" armeijan alussa aikaa miettiä, onko armeija heidän juttunsa. Jos ei, he pystyvät jättämään palveluksen kesken ennen valantekopäivää.)

Suosittelen kokeilemaan ja tarttumaan haasteeseen!