NAISENA ARMEIJAAN

Hei! Tänään puhutaan vähän armeijasta, intistä, asepalveluksesta eli siitä mikä miehillä on pakollista mutta ei naisilla. Ainakaan vielä.

Nainen armeijassa. Nykyisin ei enää mikään kamalan suuri ihme. Tänä vuonna armeijaan haki ennätysmäärä naisia. (2018). Yle uutisten juttu. Vau naiset!

Omasta mielestä on aivan mahtavaa että naisia kiinnostaa asepalvelus, maanpuolustus ja itsensä kouluttaminen armeijassa johtajakoulutuksiin tai muihin mielenkiintoisiin tehtäviin.

Yritin itse etsiä netistä ja youtubesta tietoa juuri naisten kokemuksia ja tietoa naisten asepalveluksesta, mutta naisten kokemuksia armeijasta löytyi todella vähän. Löysin yhden ainokaisen videon youtubesta ja se kertoi kutsunnoista joten meinasin itse auttaa teitä joita mietityttää asiat ja multakin voi kysellä kysymyksiä jos niitä tulee ja koitan vastata oman tiedon ja taidon mukaan.

Jos oot halukas armeijaan ja mietit että mitä ihmettä kutsunnoissa tehdään niin tässä hieman inffoa siitä. Suosittelen myös ehdottomasti kyselemään askarruttavaa tietoa omasta aluetoimistosta! Itse soitin pariin otteeseen Pohjois-Karjalan eli Joensuun aluetoimistoon, laitoin sähköposteja eri aluetoimistoihin (kutsuntapaikan takia) sekä soitettiin äitin kanssa armeijassa työskentelvälle naiselle. Hain paljon tietoa eri paikoista jo siis ennen kutsuntoja ja sitä sainkin todella paljon, kiitos paljon.

Haluan hieman jelpata teitä ja varsinkin naisia nyt kun kerron kutsunnoista, olin nimittäin ennen kutsuntoja itsekin aivan pihalla kutsunnoista ja tulevasta ennen itse tilaisuutta.

Kävin siis itse kuopiossa kutsunnoissa keskiviikkona 11.4.2018 eli vasta vähän aikaa sitten. Mua jännitti niin paljon koko asia että en nukkunut edeltävänä yönä enkö kutsuntojen jälkeistäkään yötä kunnolla, lisäksi elin tärinän vallassa kokonaiset kaksi päivää, haha entiedä mikä siinä niin hirmuisesti jännitti. Kutsunnoissa itsessään en oikein osannut näyttää jännitystäni kun höpöttelin ja kyselin todella paljon asioita ja olin innokkaana kokeilemassa varustuksia ja juttelemassa asiantuntioiden kanssa. Hah.

Mutta itse kutsuntoihin; astuin sisään rakennukseen jossa kutsunnat olivat. Jätettiin mun kaverin kanssa takit ja ylimääräiset tavarat naulakkoon ja mentiin saliin sisään. Heti ensimmäisenä piti todistaa henkilöllisyys ja sen jälkeen meidät ohjaattiin omille paikoille, tulojärjestyksessä. No tietysti meidät laitettiin istumaan eri penkkiriveille miun kaverin kanssa, haha niin mun tuuria. Se ei haitannut silti menoa.
Jokaisen penkillä odotti puinen alusta, 2018 vuoden-varusmieskirja, kaksi täytettävää paperilappua sekä kynä. Samalta istumalta täytettiin siis kaksi lomaketta, toinen nimellisenä ja toinen nimettömältä. Lapuissa kysyttiin omia harrastuksia, vahvuuksia, toiveita, minne meinasit pyrkiä ynnä muuta sellaista peruskysymyksiä. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle ilmoitettiin kutsuntaporukka olevan koolla. Tämän jälkeen kuuntelimme Eversti luutnantin alkupuheen, jossa hän kertoi perustietoa armeijasta kuten esimekriksi mikä armeijan tehtävä on Suomessa. Puheenvuoron jälkeen katsoimme armeija-videon joka kesti n.17minuuttia. Tästä pääset varusmiesvideoon.

Video kertoo todella hyvä paketin siitä mitä armeija on ja mitä siellä voi tehdä.

 Videon katsomisen jälkeen (jonka äänet olivat todella kovalla) siirryimme kahvitauolle. Tämän jälkeen Rouva Kapteeni kertoi meille naisena olosta armeijassa ja hän antoikin todellisen tietopläjäyksen joka varmasti antoi kaikille vastauksia mietityttäviin kysymyksiin. Väliin infoa tuli kertomaan myös tällähetkellä armeijassa oleva nainen sekä kaksi naista jotka olivat reservissä eli armeijan jo käyneitä. He kertoivat myös ennen armeijaa toteutuvista erilaisista tietonhakumenetelmistä sekä eräästä retkestä "intti tutuksi meiningillä" joka tapahtuu syksyllä 2018. Retken tarkoitus on siis kahden yöpymisen avulla tuoda hieman kuvaa tulevasta asepalveluksesta. Aion ehdottomasti osallistua tälle kokemukselle.

Kaiken tiedon tulemisen jälkeen meillä alkoi "vapaampi" aika eli ei tarvinnut enää istua paikallaan vaan osa lähti lääkärintarkastuksiin sekä haastatteluihin. Itse lähdin ensimmäisenä testaamaann sivupöydällä olevaa täysvarustusta. Kun sain kaiken päällle olo tuntui hyvältä, kypärä tosin oli varmaan 10 koko isompi mitä olisin tarvinnut, mutta kyllä se päässä jotenkin pysyi. Sittenn vihdoin kun kuulin oman nimeni huoneen takaosasta, menin takapöydälle jossa multa kysyttiin vielä allekirjoitukset sekä jotain pieniä kysymyksiä josta siirryin alakertaan suoraan haastatteluun skipaten lääkärintarkastuksen sillä mikään ei ollut muuttunut viimetarkastuksesta eikä minulla tai lääkäreillä ollut sanottavaa tosilleen. No haastattelussa höpötin ja kyselin enemmän kuin nitse haastattelijat, hups. Sain ainakin tietoa ja varmuutta tulevasta.

Meitsi oli nimittäin vieraileva tähti eri aluetoimiston alaisuudesta ja mun aluetoimisto (Joensuu) oli jo päättänyt minne ja milloin mut laitetaan suorittamaan asepalvelusta. Kuopion aluetoimisto vain sanoi sen ääneen: meikän varma paikka on Kajaanissa ja saapumiserä 2/19!! APUA oon niin innoissani herranjestas. Ja tänään 22.4.2018 mun armeijan aloittamispäivään on enään 442 päivää, huhuh reilu vuosi.

En enää tiiä mitä sanoisin, ton päivän jälkeen ja kotimatkalla (noh takaisin kouluun Savonlinnaan, melkein koti) olin niin ilonen ja onnellinen, tärisin enkä pysynyt paikallaan. Juttua riitti kertoa vanhemmille ja kavereille jotka oli myös ihan fiiliksissä kysymässä mitenkäs meni! Love u <3
← Olin kutsuntojen jälkeen yhtä hymyä.

Kiitos lukemisesta ja mahtavaa jatkoa just sulle siihen päivään!

Koska miksi meistä naisista ei olisi samaan kuin miehistä?

MÄ OON TÄÄLLÄ, NO JOKAPUOLELLA

Hyvää huomenta!
Tänään nyt tässä justiinsa mä istun bussissa kohti yllästä mun parhaan luokan ja ihanien ihmisten kanssa! Tanhuvaarassa on siis tapana jokavuonna tehdä opintoretki Ylläkselle ja tänä vuonna on meidän vuoro. Innolla odottaen hiihto- ja lasketteluretkiä!

Mun elämässä tapahtuu nykysin niin paljon kaikkee etten ees pysy itte perässä kaikesta. Tässä suurimpia juttuja joita on tulossa.

Mulla oli 7 viikon mittainen työssäoppimisjakso joka loppu viikko sitten perjantaina. Olin harjottelemassa Joensuun Kansalaisopistolla ja se oli todella kattava ja hyvä sekä monipuolinen paikka! Suosittelen ehdottomasti menemään sinne töihin/harjoitteluun jos opiskelee liikunta-alaa.
Seitsemän viikkoa meni tosi nopeasti joka yllätti itseäkin. Lisäksi olin kolmannella viikolla MC-ampumahiihtokisoissa töissä niin kuin viimekin vuonna, hauskaa hommaa.
Top-jakso oli mulle tosi opettava ja sain tehä kaikkee uutta. Esinerkiksi mun näyttönä oli liikuntaneuvonta johin kuului kuntotestien pitäminen, testipalaute ja itse tehty n. 1 tunnin mittainen terveysluento. Jännittu kyllä hiukan ennen näyttöä varsinkin se luento osio kun pitää yksin hölöttää mut nyt tiedän mikä on mun juttu. Oli sairaan kiva kertoa omaa tietoa ja vastailla kysymyksiin sekä oppia itsekin samalla jotai uutta!
Kiitos kansalaisopistolle, mutta nähdään kesätöiden merkeissä!

Koulu jatkui viime maanantaina. Ehdin olla maanantain Savonlinnassa kunnes tiistaina suuntana oli jo Kuopio.
Yövyin kuopiossa keskiviikkoon sillä keskiviikkona tapahatui jotain niin jännää etten saanut nukutuksi kunnolla ja tärisin koko tiistain ja keskiviikon. Keskiviikkona olisi kutsunnat.
Haluun tehdä erillisen tekstin kutsunnoista ja armeijasta sillä se on tällähetkellä niin iso osa mun elämää ja se ehkäpä auttaa tulevaisuudessa armeijaan hakevia naisia!
Itse koitin ettiä paljon naisten kokemuksia ja jutella mahdollisimman monien kanssa mutta yllättävän vähän löysin tietoa naisten asepalveluksesta ja sen kokemuksista. Onneksi pääsin noihin kutsuntoihin ja se auttoi paljon!
Keskiviikkona matkustin takaisin Savonlinnaan opintojen pariin.

Top-jakson aikana sain tietää minne pääsen ensi syksynä top-jaksolle eli työssäoppimis-/harjoittelujaksolle kuudeksi viikoksi.
MÄ LÄHDEN KYPROKSELLE!
Kuusi viikkoa monipuolista liikunnanohjausta ja yhdessä oloa auringon alla suomen aikaan syksy-loskakelillä, voiko olla parempaa harjoittelujaksoa ja sen ajankohtaa?
Odotan matkaa ja kaiken uuden (varsinkin englanninkielen) oppimista sekä rusketusta ja uusia treeni- ja työmaisemia. Ai että!

Kouluakin on enää muutama viikko jäljellä ylläsreissun jälkeen. Viisi, ja itse olen enää neljä niistä koulussa. Huhhuh minne aika menee ihankohta on kesäloma.

Nyt siis nokka kohti yllästä, no oikeastaan se on, kohta ollaan jo Oulussa ja me saadaan ruokaa💗 tiedossa ehdotonta hauskanpitoa, ihanaa.

Kiitos kun käväsit lukemassa!