WE'RE FROM FINLAND

Good evening!
Neljä viikkoa alkaa olla Kyproksella nyt takana. Eli viikon yli puoliväli!
Mikä on homman nimi? Miksi olen täällä, mitä teen, kuinka kauan olen?

Tanhuvaaran urheiluopistossa olevilla opiskelijoilla on ollut mahdollista hakea työharjoitteluun ulkomaille. Oppilaita on käynyt harjoitteluissa ainakin Italiassa, Espanjassa, Kanarialla ja Kyproksella. Tällä hetkellä olen siis Kyproksella, Pafos nimisessä kaupungissa ja matkan kesto on kuusi viikkoa.
Harjoitteluun ulkomaille lähtemiseen täytyi sitä itse haluta ja olla valmis kokemaan uutta sekä ottamaan uusia haasteita vastaan.
Tavoitteeni tälle matkalle oli että oppisin puhumaan englantia, sillä en ikinä ole ollut kielissä mikään vahva..
(Sekä tietysti ruskettua!)

Työpaikka jossa olemme on Pafos Garden -hotelli, oikein hienon näköinen ja kotoisan oloinen lomapaikka. Täällä kuulumme animation-tiimiin. Animation-tiimin tarkoitus on pitää hotellin vieraille mukavia ja yhdessätekemisen aktiviteetteja kuten vesijumppaa, vesipooloa, tikanheittoa, pingistä, jousiammuntaa sekä aamuvenyttelyjä ja petankia.
Lisäksi hotellilla on lapsille sopiva leikkipaikka Kids Club, minä ja matkakumppanini Maari pidämme yleensä Kids Clubia. Hirveästi lapsia ei ole näkynyt mutta jos joskus joku pieni lapsonen eksyy sinne niin mahtavaa!

Meillä on aina 13-15 tauko jolloin ehdimme tehdä aina jotain pientä kuten ottaa aurinkoa tai käydä kahvilassa juomassa päiväsumpit. Sitten suuntaamme taas kello kolme Kids Clubin pariin.

Iltaisin meillä on, kyllä teemme melkein kokopäivä työtä. Iltaisin on siis minidisco, tanssimme hauskoja lapsille sopivia tansseja lavalla ja kaikki hotellin vieraat saavat ihastella eri maiden biiseihin tehdyistä tansseista. Sen jälkeen meillä on aina bingo jossa voi voittaa käteistä ja shampanjaa! Bingo jälkeen tapahtuu aina jotain erilaista, joku ilta on karaokea, tanssimista, Elvis Presley, tulishow, irlantilaista tanssia ja joku ilta on tietovisa koskien jotain aihetta.

Näiden mukaan päivämme kulkevat joka päivä samalla kaavalla. Aamulla 10-13, 15-17 ja sitten vielä 20-23.
Keskiviikko on meidän Day Off eli ihana vapaapäivä! Viikko sitten olimme vapaalla ja käytimme sen päivän Pafoksen Water parkissa. Tämän viikon keskiviikkona lähdimme Maarin kanssa tyttöjen reissulle pääkaupunki Nicosiaan. Aivan huikea reissu! 

Tää matka on siis nyt jo yli puolivälissä, aika on menny no suht nopeasti lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa joka tuntui ikuisuudelta.. Olen oppinut englantia jo aika hyvin ja olen saanut rusketusta!

Tässä pari kuvaa täältä!

LOST IN KAINUU

Perjantaiaamu kello 9.00 oli lähtö Tanhuvaaran pihasta hienolla mustalla pakettiautolla.
Mm matkasta pohjoiseen en muistakaan itse mitään sillä silmät olivat kiinni ja pää roikkui ties missä sykkyrässä, unta sain kuitenkin no väliajoin. 
Seuraava muistikuva lähdöstä on Kajaanista Aada-pizzeriasta kun syötiin opiston piikkiin hyvää mättöruokaa!
Matka jatkui prismaan ostamaan reppu täyteen patukoita ja irtokarkkeja. Tän jälkeen Antti tumppas meille käteen nivaskat paperia eli ohjeita tulevaa launtain haastetta varten. Päätettiin yhteistuumin sit lukea ne pitkät tekstit. (Autossa istui kuski-Anatuden lisäksi Heh Kaw Htoo apukuskina ja 'hyvä' apukuski olikin kun antoi kuskin ajaa melkein rajoitusten mukaan. No mentiin vaan 20km ylinopeutta. No sit siellä takaosastossa tietysti minun lisäks istu vastapäätä Oona Moisio minun kisaparini Best ❤️, Ronja sokkeloisesta Iisalmesta, Jesse joka muuten sai ajokortin!, Ville joka täytti paluumatkalla 18v, onnea. No muita siel ei vissiinkään istunut et siinä me oltiin meijän jengi.
Joskus iltapäivästä oltiin sit perillä Hossassa, se on semmonen kansallispuisto oikein nätti onkin!
Heti kun me noustiin autosta otettiin suunta kohti pääkeskusta jossa ilmottauduttiin ja saatiin kisanumerot ja kartat.

Nyt ois kyl sopiva aika kertoa mihin hommaan ollaan tultu! Eli tapahtuman nimi Lost In Kainuu. Tää oli siis seikkaulutapahtuma jossa oli kolmenlaisia sarjoja, oli kaikista vaativin eli extremely lost-sarja, toisiksi vaativin eli almost lost-sarja ja sit oli helpoin eli lost-sarja. Meidän porukka oli pareittain kisaamassa tuossa lost sarjassa. Kaikista vaikein eli extremely lost-sarja oli kestoltaan n. 24 tuntia. Keskimmäinen almost lost-sarja oli 16-18 tunti ja lost-sarja kesti n. 6-8 tuntia. (nää ajat oli kyl vähän veikattu alakanttiin.)

Kyse on siis seikkailukisasta jossa edetään n. 2-3 hengen ryhmissä suunnistamalla eri tyylein kuten esim pyörällä, juoksemalla ja meloen. Seikkailukisa on kisailu joka kestää parista tunnista vaikka useampaan päivään. Oikein huikea kokemus jos haluaa testata jotain uutta ja hauskaa, suosittelen ehdottomasti! 

http://lostinkainuu.endurancekainuu.fi/fi/

Tuossa linkki tapahtumaan! Jos sua kiinnostaa niin käy osallistumassa 2019 vuoden samanlaiseen tapahtumaan ihmeessä aivan huippu kokemuksia niin kuin äsken sanoinkin. 

Noniin karttojen haun jälkeen lähdettiin metsästämään meidän majapaikkaa. Aikomus oli etsiä siis sellanen tasanen paikka jossa oli meidän kisanumerot pikku kylteissä. No meijän paikat löyty helposti mäntyjen keskeltä, sillä aikommushan oli yöpyä metsässä intti-teltassa ja söpösti siskon pedissä. Teltan pystytys yhdessä onnistui helposti, ollaanhan me konkareita nyt asiassa kuin asiassa. Ainaski melkein! Tän jälkeen osalle porukkaa vielä haettiin fat biket eli läskipyörät, todella siistit ja helppo ajoiset maastossa! Lisäks me töhrittiin karttoihin reitit etukäteen joka oli hiton kätevä idea! (aluks ku saatiin kartat Oonan kanssa nenän eteen, ensimmäinen ajatus oli että ei helkutti ei me selvitä vielä viikossakaan perille ku tonne lähetään seikkailemaan.)

Tässä vaiheessa kun teltta oli pystyssä Alko sopivasti satamaan vettä taivaasta. Onneks ei aivan kaatamalla mutta tuli sitä.

Illalla oli viel muutama tehtävä ennenkuin päästäs keitolle ja nukkumaan. Uimapatjojen harjoitustäyttö ja seikkailukamojen pakkaus yhteen reppuun, pakkaus sujui hyvin. No uimapatjat ei niin hyvin vaikka luulis että olis pojilla sitä jerkkua ranteessa pumpata käsipumpulla mut ei se oikee niiltä lähteny. Sit vihdoin päästiin kuitenkin keitolle❤️.
Tais olla jotain kinkkumakkaraperunakeittoa ja leipää.

Tässä vaiheessa matkan ja kaiken jälkeen kaikki me oltiin väsyneitä ja kömmittiin omiin makuupusseihin ihan jees mielellä KOSKA JO TÄSSÄ VAIHEESSA MEIJÄN TELTTA OLI VUOTAVA SAAVI. No ei se mitään hyvin nukuttiin. Täh ei nyt oikeesti herätys oli jo lähempänä kuutta ja yö oli kylmä, märkä ja ite nukuin sellasessa alamäki kohdassa et heräsin kokoajan kun joku osa kehosta puutuu.. Aamulla mun kaikki vaatteet oli märät koska olin ottanut osan kassin ulkopuolelle ja tietysti just ne oli tarkoitus laittaa päälle, Jes!

No ei siinä mitään aamulla hyvä aamupala vaan ja kapteenien palaveri vielä ennen matkalle lähtemistä.
Aamupalalla mun fiilikset ei ollu mitenkään hepposet. Väsytti huonon yön jälkeen ja mua pelotti tuleva sillä olihan varustuksessa mukana oltava uimapatjat eli me jouvuttas järveen..

Kaikki alkoi olla pikkuhiljaa valmista, kello läheni aamu kahdeksaa ja kisan alkuun 8 minuuttia.. 5 minuuttia.. 1 minuutti kuului väliajoin kuuluttajan suusta. Viimein kuului kuulutus että kello on 8.00 ja matkansa saa aloittaa. 
Viimeiset pumppailut uimapatjoihin ja ensimmäinen kartta kehiin. Kartassa oli vesistön ylitys tai hitonmoinen kierto ees taas lampea. Noh ei kai siinä muu auttanut. Vaatteet pois, uimapatjat alle ja melat (kädet) hosumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain yli kahdeksan, ah ihana aamu uinti syyskuussa, nyt sekin on kokeiltu!
Onskan kanssa vuorotellen kuljetettiin Antilta saamaa pientä veden pitävää pussia mukana ekassa vesistotehtävässä  jossa meillä oli kartta, GPS-palikka ja meidän emit-kortti jolla leimattiin Aina rastille saapuessa. Ja itseasiassa tästä onkin yks hauska tarina. Unohdettiin niillä samoilla uintipatja/uimarasteilla leimata sit yhellä laiturilla ja ehittiin jo melkein mennä seuraavalle. Oona oli mua pikkusen edellä jo mut silti aivan ihana ja nopea vedessä oleva Oona lähti kauhomaan edelliselle laiturille leimaamaan sen kortin. Tässä vaiheessa jäätiin meidän porukasta viimesimmäks ja olo oli vain kylmä ja märkä.

Juostiin Oonan kanssa lähtöpaikkaan jossa oli tarkoitus pukea lämmintä ylle (❤️) ja ottaa reput messiin. Ihana lämpö laskeutu päälle ja olo oli kuin voittajalla, pahin oli suoritettu ja itsensä ylitetty. Seuraavaks suunnistettiin uuden kartan avulla melontapisteelle josta me haettiin rastit 8-14, tässä taas tuli ihan kuuma mut se ei haittaa sit yhtään!
Sitku me oltiin melonnat melottu oli kaikki vesirastit suoritettu, vieläkin oltiin meidän omasta porukasta vikat..

Nyt oli se hetki kun tultiin taas lähtöalueelle vaihettiin niihin ihaniin läskipyöriin. Matkanteko jatkui todella hyvillä mielin, fiilis parani kokoajan ja matkanteko nopeutui.
Pyöräreissun aikana meistä tuli Oonan kanssa kärkijoukkue meidän omasta poppoosta jotka oli Kainuussa mukana! Muut oli lähteny harhateille eikä heitä sen koommin näkyny meidän perässä, Jes. Miulle ja onskalle tuli siitä viel enemmän motivaatioo vaikka samanaikasesti huomattiin ettei goprossa ollu ollenkaan akkua..

Näillä pyörärasteillä oli hienoja pikku metsäpolkuja ja mäkisiä maastoja sekä meidän ihana Antti paistamassa meille lihapiirakkaa ja makkaraa matkan varrella. Napattiin nopeasti mukaan evästä ja tässä vaiheessa saatiin kuulla olevamme johdossa! Mahtavaa.

Pyöräilyn jälkeen meillä oli juoksurasteja, jonkin verran. Tällä matkalla nähtiin paljon poroja ja vielä enemmän metsää.
Fiilis oli tässä vaiheessa hyvä sillä ei oltu eksytty kertaakaan, no minä ainoana kuin karttaa koko kisan ajan ja Oona tuli aina sinne minne minäkin, haha.

Juoksun jälkeen vaihettiin taas pyörään, ihanaa! Rastit tosin olivat jo useimpien kilometrien päästä ja seuraava rasti olikin jo numeroltaan 26. Tälle rastille matkaa kului paljon sillä matka oli monimutkainen pienine polkuineen ja suurine mäkineen. Huhhhuh päästiin perille mut ei se seuraavakaan rastille ollut helppoa. Kuljettiin pyörienkaa KESKELLÄ umpimetsää ja sit jossain vaikekulkusellla tundralla. Silti pysyttiin reitillä ja tiiettiin missä oltiin!

Kun oltiin päästy vähän isommille teille oli hieman helpompi. Tästä kului joku tunti niin Antti soittaa että pitäisi kääntyä takasin että ehditään maaliin ennen kun se sulkeutuu (18.30). Noh syötiin jollain parkkipaikalla keskellä metsää rastien puolivälimatkassa parit irttarit ja mietittiin mahdollisimman helpporeitti takaisin maaliin jonne oli varmaan 7-10kilsaa. Päätettiin reitiksi autotie ja se oli hyvä valinta.
Matkalla kävästiin nopeasti hakemassa rasti jonka numero oli jotain 33. Sit suorinta tietä maaliin. Viimeinen kilsa, viimeiset sadat metrit, viimeiset metrit ja maali.

Se fiilis, meidän seikkailumatkassa kului yhteensä yhdeksän tuntia. Uimapatjailua, melontaa, juoksua, pyöräilyä ja kaikennäköstä selviytymistä. Oon todella ylpee meistä tiiminä Oonan kanssa ❤️.
Missään vaiheessa ei luovutettu minkään asian suhteen, mentiin eteenpäin, toimittiin yhteen ja pidettiin toisista huolta. Olit hyvä pari!

Kun kaikki me oltiin päästy maaliin, käytiin yhessä syömässä (paitsi Jesse ja Ville jotka oli jossain pyörän ketjujen katkeamisen jälkeen). Tän jälkeen mentiin purkamaan meidän märkä teltta ja sit me päästiin SAUNAAN! Se tuntu hyvältä. Pojatkin vihdoin löys perille rasteilta ja saunottuaa lähettiin kotimatkalle.
Villehän täyttäisi n. 4h päästä 18v niin matkalla piti pysähtyä ostamaan parit kaljat tietenkin.
Matka oli todella hyvän oloinen kaikki oli suorittaneet sen mitä pitikin ja kaikilla oli hyvä olo, toki se ei näkynyt kun kaikki olivat omissa mytyissään nukkumassa sen minkä Antin kyydissä pystyi. Mie jäin kyydistä pois jo joensuun kohdalla kun muut jatko Savonlinnaan asti.

Kiitos hei huippureissusta kaikille, ootte mahtava porukka ja teitte matkasta ikimuistosen!! ❤️

Kirjoittanut Melissa Häkkinen Lpt21pk

ASENTO LEPO ASENTO LEPO

Huomio!
Komppaniassa herätys! Ovi auki, valot päälle. Aamutoimiin aikaa 2 minuuttia! Varusuksena omat urheiluun sopivat vaatteet. Kello on aamulla kello 6.00 ja on aika nousta ylös.
Viime viikonloppuna olin mpk:n "Intti tutuksi naisille" -kurssilla, haluan esitellä mitä kaikkea siellä tapahtui koska kokemus oli aivan ikimuistoinen.

Tärkeää tietoa ennen kuin aloitan kertomaan enempää:
Kurssi/leiri oli vapaaehtoinen ja sinne sai hakea itse viidentoista vanhasta ylöspäin. Kurssin tehtävä oli tutustuttaa armeijasta kiinnostuneita naisia erilaisiin puolustusvoimien askareisiin ja tilanteisiin sopiviin käyttäytymisiin. Meitä ei koulutettu sotilaallisesti emmekä käyttäneet kovia aseita, vain ainoastaan eko-aseita.

Perjantaina saavuimme vanhan käytössä olleen varuskunnan alueelle porteista. Heti ensimmäisenä meille jaettiin varustus, saimme selkärepun johon tuli kenttäpullo, tuubi-huivi  (sen jonka saa muotoiltua moneksi), sadevarustusta ja paksumpi toppatakki. Lisäksi saimme poolopaidan, t-paidan, hanska, sukat ja M05 sekä maiharit.
Tämän jälkeen kun varusteet oli pakattu kuuntelimme perustietoa armeijasta esim. Kutsunnoista, palveluksesta ja siihen astumisesta sekä koulutajien omia palvelusvinkkejä. Illasta kävimme läpi puhuttelut elikkä: asento - rouva vänrikki, kurssilainen Häkkinen pyytää lupaa puhutella - ja sen jälkeen vänrikki antaa luvan levolle ja asian esittämiselle jonka jälkeen taas asento ja kysymys - kiitos, voinko poistua. Armeijassa ei saada vaan armeijassa voidaan.
Kokeilimme myös M05 eli maastopukua ensimmäisen kerran.

Lauantai aamu kello 6.00 herätys ja aamutoimet 2minuuttia aikaa, 8 naista samassa tuvassa ja yksi wc. Urheilukamat päälle ja mars aamulenkille, ihanan aamusumun keskellä juoksimme parkkipaikkaa ympäri sekä viruttelimme itsemme hereille. Tämän jälkeen aamupala ja pakkaus. Vielä ennen ruokaa kävimme läpi sulkeisia eli suuressa ryhmässä helposti liikkumista paikasa toiseen. Asento, ojennus, taakse poistu, vasen vasen vasen ja näin edelleen.
Moottorimarssilla eli autoilla siirryttiin seuraavaan harjoituspaikkaan kaksi tuntia pohjoisemmaksi.
Uudessa paikassa tapahtui paljon joten luettelen mieleenpainuvimmat hetket: kasasimme inttiteltan (2kertaan, mitatkaa 5metriä telttojen etäisyys), ensiaputaitoja, tetsaamista (saimme tähän mukaan kypärät ja liivit), syötiin paljon, jaettiin kipinävuorot, lipunlasku avoneliössä reserviläisten kanssa, tää oli jännää koska se oli"virallisen" tuntuinen tilaisuus.
Sunnuntaina pääsimme seuraamaan taistelujarjoitusta aivan hyökkääjien perästä! Tää oli super hieno kokemus, meillä oli kuulokkeet joista kuulu vaan puhe ja liikkuminen mut aseitten äänet oli vaimennettuna. Meille tarjottiin ennen harjoituksen seuraamista kasvovärejä joilla luotiin tunnelmaa kasvoille.
Sunnnuntaina iltapäivästä palattiin takaisin "omalle" kasarmille ja viimeisteltiin kurssi eko-aseilla, esittelyillä, jatko suunnitelmilla ja varusteiden palautuksilla.

Meille sattu tosi hienot säät tälle viikonlopulle, aamusimut ja päivällä +17°C, missään vaiheesaa ei ollut liian kuuma tai kylmä, oli kyllä vähän liiankin hyvä.

Jos oot naispuolinen henkilö ja koet kiinnostusta maanpuolustusvoimia kohtaan niin suosittelen lämpimästi painamaan internetin auki ja kirjoittamaan sinne https://mpk.fi/Koulutukset/Naiset tai https://varusmies.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

Toivottavasti tekstistä oli hyötyä edes jollekkin! Mukavaa viikonloppua sulle!

SUOMALAISUUS

Juhannus kiisi ohi hurjaa vauhtia ja keskikesän juhlat on juhlittu. Oma juhannus koostui kuudesta treenistä ja hyvästä ruoasta. Toimii! (Jos ihmettelet miksi puhun juhannuksestä näin melkein syksystä niin teksti on kirjoitettu aikaisemmin)

Tällä hetkellä olen (olin) Lapissa, matkalla vaeltelemaan kiilopään ja saariselän tuntureita mahtavan rippileiri- ja isosporukan kanssa.

Ihailin bussin ikkunoista lapin kauniita ja suomalaisia maisemia ja siitä tulikin mieleen, että tälläinen eläminen ei ole kaikille itsestään selvyys joten haluan kertoa mistä minä nautin koti suomessa.

USKONTO
Suomessa saat uskoa omaan uskontoosi ettet joudu siitä hengenvaaraan. Tämä ei ehkä tule joka päivä mieleen mutta maailmalla taistellaan jatkuvasti siitä mihin ihmiset saavat uskoa ja mihin eivät. Uskovat he sitten Jumalaan, moneen Jumalaan tai päättävät olla ateisteja, tästä on vängätty jo montatuhatta vuotta.

TURVALLISUUUS
Otanpa tästä laukun selkään ja lähden käppäilemaan kaupungille. Sanoisin että aina pitää olla hieman varuillaan jokapaikassa mutta ihanaa, että Suomessa on turvallista kulkea reppu selkäpuolella ja oman pyöränkin saattaa uskaltaa jättää omaan kotipihaan ilman lukkoa. Täällä turvallisuus on aivan eri luokkaa kuin ulkomailla ja olen kiitollinen siitä.

LUONTO

Suomen luonnosta mulla onkin erilasia näkökulmia. Rakastan niitä ihania mökkimaisemia jotka heijastuvat peilikirkkaan tyynen suomalaisen järven pinnasta, punainen mökki, puusauna ja oma suomalainen rauha sekä grilliruoka. Ai että! Toisaalta kun matkustat paikasta A paikkaan B, suomessa suurin osa maisemista joita tarkkailet auton ikkunasta täyttyy männyistä ja männyistä sekä männyistä! Vaikka säiden puolesta suomi on todellakin värikäs, rakastan suomen pakkasia ja helteitä kun ne saapuvat meidän iloksemme. Musta on ihanan kaunista asua suomessa!

OMA PÄÄTÖSVALTA
Tämä liittyy hieman tuohon ensimmäiseen asiaan. Oma päätösvalta, sinä saat aivan yksin päättää omasta uskonnostasi, omista harrastuksistasi, kuinka elät ja hyödynnät oppejasi. Suomessa sinulla on vapaat kädet ja hyvät mahdollisuudet kehittää ja päättää tulevaisuudestasi ja omista tarpeistasi ilman että joku ottaisi niistä kaiken vallan. Joissakin maissa tyttärille valitaan puolisot ja miten koko lapsuus menee työntouhussa, lapsityövoimana. Juuri sinä saat päättää milloin aloitat työnteon ja mitä haluat opiskella.
Samaan kategoriaan mainitsen vielä sananvapauden. Saat ilmaista omat mielipiteesi ja olla juuri sitä mieltä mitä tahdot. Kuitenkin aina jossain on raja ja oma järki mitä kaikkea ääneen sanooo.
"Esimerkiksi Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä".

Suomalaisia juttuja joista tykkään: sauna, juhannus sekä tietysti juhannuskokko, joulu ja joulupukki, ruisleipä, salmiakki, järvet sekä maisemat ja lappi!

Myöskin maailmalla tunnetaan hyvin joitakin kuuluisia suomalaisia nimiä kuten, Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen, Kaisa Mäkäräinen, Jari Litmanen, Kiira Korpi,

Minusta on ihanaa asua suomessa, mitä sinä arvostat suomalaisuudessa?

(Tämä teksti on kirjoitettu juhannuksena joka on yksi suomalainen ihana keskikesän juhla.)

Kiitos että luit! <3

Tässä 16 random faktaa minusta ilman selityksiä:

1. Rakastan Norjalaisia sarjoja

2. Tykkään imuroida

3. Osaan heiluttaa korviani

4. Pystyn syömään litroittain jätskiä, kirjaimellisesti!

5. Rakastan kaikkia romanttisia leffoja varsinkin hää-kategoriaa

6. Vihaan tuulta yli kaiken.

7. Opin kävelemään ulkomailla, Italiassa kun olin 11 kuukautta vanha

8. Mun mielestä (lähes) kaikki voi olla mahdollista, siksi haaveilen ja unelmoin tosi paljon tulevaisuutta

9. Luotan automaattisesti kaikkiin ihmisiin

10. En osaa valehdella, en sitten yhtään, hah

11. Oon harrastanut aina jotain 5 vuotiaasta lähtien

12. Olen uskovainen

13. Mun etusormet on ihan vinot, ne kallistuu keskisormen puoleen, ja nimettömät ei mee suoraksi asti

14. Kannan itsevarmasti mun kroppaa julkisilla paikoilla, mut samalla vihaan joitakin asioita siinä.

15. Pystyn helposti esittämään että kaikki on hyvin, tai että jokin asia vaivaisi minua

16. Opin viheltämään todella pienenä, silloin kun iskä tarkisti miulta vielä hampaita (hampaidenpesun yhteydessä oli myös vihellys-oppitunti)

Ja kaikkien outojen tai karujen faktojen kanssa olen ihan onnellinen ja ne ovat osa minua!

Mitä outoja, siistejä tai randomeja faktoja sinusta ja kropastasi voisi sanoa?

HOW TO BE HAPPY?

Onnellisuus mitä se on?

Wikipedian mukaan se on tätä:
"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostivat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta."

Olet elämässäsi niin onnellinen kuin itse päätät olla. Joojoo aina tulee mutkia matkaan mutta kaikissa ongelmissa asenne ratkaisee, jäätkö takertumaan siihen mustaan pisteeseen paperilla vai jatkatko elämääsi ja päätät ettet lannistu siitä.

Elämässä, varsinkin omassa elämässä on todella tärkeää oppia tuntemaan itsensä, todella. Se saattaa viedä useita päiviä, viikkoja, kuukausia tai useasti kylläkin monia vuosia.. Niin minulla on ollut. Monta vuotta olen tutustunut itseeni jonka kanssa elän ja tutustun kokoajan enemmän lisää ja lisää. Ikinä en ehkä opi tarpeeksi tuntemaan, mutta ei se haittaa osaan elää hyvin itseni kanssa ja ymmärrän itseäni, ainakin yleensä.

"Onnellisuus ei ole jotain, mitä saat aikaan.

Onnellisuus on jotain , minkä hyväksyt."

Aina kaikkea ei tarvitse saada sullottua itselleen sopivaan kulhoon. Joskus on ok hyväksyä asia just sellasena kun ne on, tähän todella hyvänä esimerkkinä on rakkaus ja ihminen jota rakastaa, jos todella rakastat, hyväksyt myös ne toisen epäkohdat. Onnelliseksi tulee (varmasti) kun hyväksyy itselleen jonkin asian hyväksymisen ja kohtaamaan sen omalla painollaan. Hyväksy enemmän torju vähemmän.

"Onnellisuus ei ole jotain, jota sinulla on.
Onnellisuus on, kuka sinä olet."

Onnellisuus ei ole tavaraa, materiaalia tai mitään mitä voi muokata tai kosketella noin vain. Taino kyllä voi, mutta vain hetkellisesti ja tuolloin puhutaan materialismionnellisuudesta, se ei ole kiellettyä! Todellinen ja hengellinen onnellisuus on juuri sitä mitä sinä olet, teet ja ajattelet. Ne ketä sinulla on ympärilläsi päivittäin, tekevät sinut onnelliseksi, rikkaaksi.

Mistä minä olen sitten onnellinen?

- Olen onnellinen perheestäni, monta ihanaa sisarusta sekä ihanat vanhemmat ja koira <3

- Olen onnellinen terveydestä ja siitä että saan liikkua, urheilla ja tehdä itse erilaisia asioita

- Olen onnellinen ystävistä, sukulaisista ja kaikista ihmisistä jotka ovat elämässäni

- Olen onnellinen siitä että voin itse vaikuttaa onnellisuuteeni ja muokata omaa itseäni

- Olen onnellinen siitä että osaan ja uskallan antaa itseni olla onnellinen

Miksi sinä olet onnellinen? Miksi et olisi?

Vaikka elämä onkin todella haastavaa, vaikeaa ja tapahtuu paljon ikäviäkin asioita, onnellisuutta ei saa unohtaa joten:

"Ainoa tapa tulla onnelliseksi on olla onnellinen jo nyt."

Jos haluat käydä lukemassa lisää onnelisuudesta klikkaa tästä! 
Täältä aivan älyttömän hyviä 'sanontoja' onnellisuudesta!

Lainausmerkeillä merkatut tekstit eivät ole omaa käsialaani vaan jonkun toisen kirjoittamia.

NAISENA ARMEIJAAN

Hei! Tänään puhutaan vähän armeijasta, intistä, asepalveluksesta eli siitä mikä miehillä on pakollista mutta ei naisilla. Ainakaan vielä.

Nainen armeijassa. Nykyisin ei enää mikään kamalan suuri ihme. Tänä vuonna armeijaan haki ennätysmäärä naisia. (2018). Yle uutisten juttu. Vau naiset!

Omasta mielestä on aivan mahtavaa että naisia kiinnostaa asepalvelus, maanpuolustus ja itsensä kouluttaminen armeijassa johtajakoulutuksiin tai muihin mielenkiintoisiin tehtäviin.

Yritin itse etsiä netistä ja youtubesta tietoa juuri naisten kokemuksia ja tietoa naisten asepalveluksesta, mutta naisten kokemuksia armeijasta löytyi todella vähän. Löysin yhden ainokaisen videon youtubesta ja se kertoi kutsunnoista joten meinasin itse auttaa teitä joita mietityttää asiat ja multakin voi kysellä kysymyksiä jos niitä tulee ja koitan vastata oman tiedon ja taidon mukaan.

Jos oot halukas armeijaan ja mietit että mitä ihmettä kutsunnoissa tehdään niin tässä hieman inffoa siitä. Suosittelen myös ehdottomasti kyselemään askarruttavaa tietoa omasta aluetoimistosta! Itse soitin pariin otteeseen Pohjois-Karjalan eli Joensuun aluetoimistoon, laitoin sähköposteja eri aluetoimistoihin (kutsuntapaikan takia) sekä soitettiin äitin kanssa armeijassa työskentelvälle naiselle. Hain paljon tietoa eri paikoista jo siis ennen kutsuntoja ja sitä sainkin todella paljon, kiitos paljon.

Haluan hieman jelpata teitä ja varsinkin naisia nyt kun kerron kutsunnoista, olin nimittäin ennen kutsuntoja itsekin aivan pihalla kutsunnoista ja tulevasta ennen itse tilaisuutta.

Kävin siis itse kuopiossa kutsunnoissa keskiviikkona 11.4.2018 eli vasta vähän aikaa sitten. Mua jännitti niin paljon koko asia että en nukkunut edeltävänä yönä enkö kutsuntojen jälkeistäkään yötä kunnolla, lisäksi elin tärinän vallassa kokonaiset kaksi päivää, haha entiedä mikä siinä niin hirmuisesti jännitti. Kutsunnoissa itsessään en oikein osannut näyttää jännitystäni kun höpöttelin ja kyselin todella paljon asioita ja olin innokkaana kokeilemassa varustuksia ja juttelemassa asiantuntioiden kanssa. Hah.

Mutta itse kutsuntoihin; astuin sisään rakennukseen jossa kutsunnat olivat. Jätettiin mun kaverin kanssa takit ja ylimääräiset tavarat naulakkoon ja mentiin saliin sisään. Heti ensimmäisenä piti todistaa henkilöllisyys ja sen jälkeen meidät ohjaattiin omille paikoille, tulojärjestyksessä. No tietysti meidät laitettiin istumaan eri penkkiriveille miun kaverin kanssa, haha niin mun tuuria. Se ei haitannut silti menoa.
Jokaisen penkillä odotti puinen alusta, 2018 vuoden-varusmieskirja, kaksi täytettävää paperilappua sekä kynä. Samalta istumalta täytettiin siis kaksi lomaketta, toinen nimellisenä ja toinen nimettömältä. Lapuissa kysyttiin omia harrastuksia, vahvuuksia, toiveita, minne meinasit pyrkiä ynnä muuta sellaista peruskysymyksiä. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle ilmoitettiin kutsuntaporukka olevan koolla. Tämän jälkeen kuuntelimme Eversti luutnantin alkupuheen, jossa hän kertoi perustietoa armeijasta kuten esimekriksi mikä armeijan tehtävä on Suomessa. Puheenvuoron jälkeen katsoimme armeija-videon joka kesti n.17minuuttia. Tästä pääset varusmiesvideoon.

Video kertoo todella hyvä paketin siitä mitä armeija on ja mitä siellä voi tehdä.

 Videon katsomisen jälkeen (jonka äänet olivat todella kovalla) siirryimme kahvitauolle. Tämän jälkeen Rouva Kapteeni kertoi meille naisena olosta armeijassa ja hän antoikin todellisen tietopläjäyksen joka varmasti antoi kaikille vastauksia mietityttäviin kysymyksiin. Väliin infoa tuli kertomaan myös tällähetkellä armeijassa oleva nainen sekä kaksi naista jotka olivat reservissä eli armeijan jo käyneitä. He kertoivat myös ennen armeijaa toteutuvista erilaisista tietonhakumenetelmistä sekä eräästä retkestä "intti tutuksi meiningillä" joka tapahtuu syksyllä 2018. Retken tarkoitus on siis kahden yöpymisen avulla tuoda hieman kuvaa tulevasta asepalveluksesta. Aion ehdottomasti osallistua tälle kokemukselle.

Kaiken tiedon tulemisen jälkeen meillä alkoi "vapaampi" aika eli ei tarvinnut enää istua paikallaan vaan osa lähti lääkärintarkastuksiin sekä haastatteluihin. Itse lähdin ensimmäisenä testaamaann sivupöydällä olevaa täysvarustusta. Kun sain kaiken päällle olo tuntui hyvältä, kypärä tosin oli varmaan 10 koko isompi mitä olisin tarvinnut, mutta kyllä se päässä jotenkin pysyi. Sittenn vihdoin kun kuulin oman nimeni huoneen takaosasta, menin takapöydälle jossa multa kysyttiin vielä allekirjoitukset sekä jotain pieniä kysymyksiä josta siirryin alakertaan suoraan haastatteluun skipaten lääkärintarkastuksen sillä mikään ei ollut muuttunut viimetarkastuksesta eikä minulla tai lääkäreillä ollut sanottavaa tosilleen. No haastattelussa höpötin ja kyselin enemmän kuin nitse haastattelijat, hups. Sain ainakin tietoa ja varmuutta tulevasta.

Meitsi oli nimittäin vieraileva tähti eri aluetoimiston alaisuudesta ja mun aluetoimisto (Joensuu) oli jo päättänyt minne ja milloin mut laitetaan suorittamaan asepalvelusta. Kuopion aluetoimisto vain sanoi sen ääneen: meikän varma paikka on Kajaanissa ja saapumiserä 2/19!! APUA oon niin innoissani herranjestas. Ja tänään 22.4.2018 mun armeijan aloittamispäivään on enään 442 päivää, huhuh reilu vuosi.

En enää tiiä mitä sanoisin, ton päivän jälkeen ja kotimatkalla (noh takaisin kouluun Savonlinnaan, melkein koti) olin niin ilonen ja onnellinen, tärisin enkä pysynyt paikallaan. Juttua riitti kertoa vanhemmille ja kavereille jotka oli myös ihan fiiliksissä kysymässä mitenkäs meni! Love u <3
← Olin kutsuntojen jälkeen yhtä hymyä.

Kiitos lukemisesta ja mahtavaa jatkoa just sulle siihen päivään!

Koska miksi meistä naisista ei olisi samaan kuin miehistä?

MÄ OON TÄÄLLÄ, NO JOKAPUOLELLA

Hyvää huomenta!
Tänään nyt tässä justiinsa mä istun bussissa kohti yllästä mun parhaan luokan ja ihanien ihmisten kanssa! Tanhuvaarassa on siis tapana jokavuonna tehdä opintoretki Ylläkselle ja tänä vuonna on meidän vuoro. Innolla odottaen hiihto- ja lasketteluretkiä!

Mun elämässä tapahtuu nykysin niin paljon kaikkee etten ees pysy itte perässä kaikesta. Tässä suurimpia juttuja joita on tulossa.

Mulla oli 7 viikon mittainen työssäoppimisjakso joka loppu viikko sitten perjantaina. Olin harjottelemassa Joensuun Kansalaisopistolla ja se oli todella kattava ja hyvä sekä monipuolinen paikka! Suosittelen ehdottomasti menemään sinne töihin/harjoitteluun jos opiskelee liikunta-alaa.
Seitsemän viikkoa meni tosi nopeasti joka yllätti itseäkin. Lisäksi olin kolmannella viikolla MC-ampumahiihtokisoissa töissä niin kuin viimekin vuonna, hauskaa hommaa.
Top-jakso oli mulle tosi opettava ja sain tehä kaikkee uutta. Esinerkiksi mun näyttönä oli liikuntaneuvonta johin kuului kuntotestien pitäminen, testipalaute ja itse tehty n. 1 tunnin mittainen terveysluento. Jännittu kyllä hiukan ennen näyttöä varsinkin se luento osio kun pitää yksin hölöttää mut nyt tiedän mikä on mun juttu. Oli sairaan kiva kertoa omaa tietoa ja vastailla kysymyksiin sekä oppia itsekin samalla jotai uutta!
Kiitos kansalaisopistolle, mutta nähdään kesätöiden merkeissä!

Koulu jatkui viime maanantaina. Ehdin olla maanantain Savonlinnassa kunnes tiistaina suuntana oli jo Kuopio.
Yövyin kuopiossa keskiviikkoon sillä keskiviikkona tapahatui jotain niin jännää etten saanut nukutuksi kunnolla ja tärisin koko tiistain ja keskiviikon. Keskiviikkona olisi kutsunnat.
Haluun tehdä erillisen tekstin kutsunnoista ja armeijasta sillä se on tällähetkellä niin iso osa mun elämää ja se ehkäpä auttaa tulevaisuudessa armeijaan hakevia naisia!
Itse koitin ettiä paljon naisten kokemuksia ja jutella mahdollisimman monien kanssa mutta yllättävän vähän löysin tietoa naisten asepalveluksesta ja sen kokemuksista. Onneksi pääsin noihin kutsuntoihin ja se auttoi paljon!
Keskiviikkona matkustin takaisin Savonlinnaan opintojen pariin.

Top-jakson aikana sain tietää minne pääsen ensi syksynä top-jaksolle eli työssäoppimis-/harjoittelujaksolle kuudeksi viikoksi.
MÄ LÄHDEN KYPROKSELLE!
Kuusi viikkoa monipuolista liikunnanohjausta ja yhdessä oloa auringon alla suomen aikaan syksy-loskakelillä, voiko olla parempaa harjoittelujaksoa ja sen ajankohtaa?
Odotan matkaa ja kaiken uuden (varsinkin englanninkielen) oppimista sekä rusketusta ja uusia treeni- ja työmaisemia. Ai että!

Kouluakin on enää muutama viikko jäljellä ylläsreissun jälkeen. Viisi, ja itse olen enää neljä niistä koulussa. Huhhuh minne aika menee ihankohta on kesäloma.

Nyt siis nokka kohti yllästä, no oikeastaan se on, kohta ollaan jo Oulussa ja me saadaan ruokaa💗 tiedossa ehdotonta hauskanpitoa, ihanaa.

Kiitos kun käväsit lukemassa!

SE TUNTUI TOSI OUDOLTA

Hyvää iltaa!

"New year new me"

Haha you are still same person! So happy new year and be same old you

Niin, olen vieläkin se sama tyyppi, kaikki me olemme.

Toivottavasti kasvan kuitenkin parempaan suuntaan. Tää vuos 2018 on alkanut todella mahtavasti ja tuntuu kuin olisin astunut uuteen elämään vaikka elän silti sitä samaa, vain vuosi vaihtui. Hah

Toissapäivänä 28.1.2018 tapahtui jotain mitä en ollut tehnyt yli 2 vuoteen!
Se tuntui tosi oudolta, lämmittelin, testasin erilaisia voiteita ja keskityin intohimolla ja uteliaisuudella tulevaan.
Mua jännitti koko viikon tää hetki ja nyt se oli käsillä, mitä tulee tapahtumaan? Osaanko enää tätä hommaa?
Osallistuin ensimmäiseen hiihtokilpailuun reilun 2vuoden tauvon jälkeen. Help so weird.
Matka oli vain 2 kilometriä mutta se oli tosi sopiva näin treenikisaksi ja "kisakauden" aloitukseksi.
Meitä oli 4 osallistujaa ja mä tulin toiseksi, meillä oli tositosi tiukka kamppailu tyttöjen kanssa!
Toi oli tosi outoa, homma on tuttua vuosien takaa mutta silti tänään se sai tuntumaan todella oudolta. Onneksi hommasta jäi todella hyvä maku suuhun ja tulevaisuus alkaa paistaa.

Miten muuten menee?
Kiitos hyvin, tän kevään suunnitelmat on nyt olla muutama viikko koulussa ja tehä kaikkee pientä extraa kuten toiset kisat ja helsingin reissu. Helmikuussa häämöttää top-jakso ja maaliskuussa MM-cupin ampumahiihdon kisat. Huhtikuussa kun työt päättyvät on aika lähteä ihanan luokkani kanssa ylläkselle viikoksi pitämään hauskaa. Sen jälkeen onkin muutama viikko koulua ja toinen vuosiluokka on käyty, apua miten aika liitää!

Ennen maaliskuun kolmatta päivää mennessä paperit armeijaan pitää olla lähetetty, kohta eli vuoden päästä heinäkuussa mua odottaa sitten palvelusaika tosin en ole aivan varma vielä missä. Toivottavasti siellä minne haen!

Tämä mäki. Reilut 2 vuotta sitten tulin tuolta ylhäältä kaverini perässä pimeällä alas. Mulla yllättäen luisti nopeammin siinä perässä sukset ja oli pakko lähteä ladulta pois kesken mäen. Sen jälkeen en muistakkaan enempää mitä sitten kävi..

Heräsin jonkin aikaa myöhemmin hiihtostadionin kuuluttamon alakerrasta kun ambulanssimiehet tutkivat päätäni ja herättelivät minua. Näin tässä vaiheessa kaiken sumuisena, mutta muistan sen kun päähäni koski aivan helkutin paljon!

Olin törmännyt tuohon kuvan mukaiseen puusiltaan, mutta onneksi pysynyt puusillan päällä enkä tippunut alas, olisi tullut aikamoinen kolari betoniseinän ja törröttävien rautatankojen kanssa.

Mut oli kannettu tai oikeastaan olin kuulemma omin jaloin kävellyt kuuluttamoon, tuen avulla.

Mäki ei ehkä kuvassa näytä jyrkältä mutta se laskee tuon "vuoren" puolista välistä.

No ambulanssimiehet eivät ottaneet minua kyytiinsä vaan hoipertelin iskän kyytiin. Samaan aikaan oli ollut meneillä pienten hiihtokisat, onneksi sillä kyyti oli lähellä.

Kävästiin siinä kotona nopeaan ja sit mun vanhemmat lähti kiidättämään mua sairaalaan jossa vietin sitten yhden yön. Olin saanut aivotärähdyksen.

Sairaalassa oksentamiselta tai todella kovalta jatkuvalta pääkivulta ei vältytty, eikä myöskään piiloutuvista verisuonista kun lääkäri yrittää piikittää kanyylia molempiin käsiini, AU.

Seuraavana päivänä mustelmat ja ruhjeet olivat täyttäneet kehoni, selkään sattui ja oli tosi heikko olo, no onneksi parempi kuin edellisenä iltana. Jaksoin silti hymyilllä kun näin vanhempani tulevan hakemaan minut kotiin.

Nykyisin alamäet ovat ehkä hieman pelottavia, tai no mutkaiset. Pitäisi päästä siitä yli, mutta se on pitkä prosessi niin kuin näkyy..

Oikein mahtavaa uuden vuoden alkua kaikille!