maanantai 25. joulukuuta 2017

MAAILMAN AHDISTAVIN JOULU.

Miksi parhaat ideat syntyvät kun on käpertynyt peiton alle ja on valmiina nukkumatin tuloon?
Kello on nyt 00.05 ja olin jo silmät kiinni kunnes sain ajatuksistani kiinni pitkästä aikaa.

On tiistai 26 joulukuuta eli joulu oli juuri ovella ja on nyt aika kallistua taas tulevaan ja seuraavaksi siellä häämöttää jo uusi vuosi. Vuosi 2018. Apua minne aika onkaan tänävuonna rientänyt!

Tämä joulu oli tähänastisista jouluista maailman ahdistavin joulu. Ei sen vuoksi että muut tekivät siitä sellaisen, ei laisinkaan. Kaikilla oli hauskaa paitsi minun aivoillani, ajatuksillani ja sillä aivojen pienellä stressiosiolla joka sattui juuri heräämään vahvasti joulun aikaan. Kyse ei ole lahjoista, joulustressistä tai mistään jouluun liittyvästä vaan: tässä ei ole järkeä, mutta mua stressaa tulevaisuus, kaiken suunnittelu ja mietiskely, se että ajattelen liikaa on todella ärsyttävää. Tänä jouluna aivoni kävivät läpi ajatuksia, kuka olen? Minne olen menossa? Miksi näin? Miksi teen näin? Miksi minä? Miksi minulle tapahtuu näin? Miksi kaikki stressaa? MIKSI
No siinäpä vasta kysymys. Entiedä miksi ajatukseni seikkailivat näin paljon, lisäksi ne saivat aikaan paljon paljon kyyneleitä.
Olen jatkuvassa oravanpyörässä sillä mua stressaa eniten se että mä stressaan asioista jotka järjestyy ajallaan.
Kaikki kyllä menee hyvin, ota ihan rauhassa, "Hyvät asiat vievät aikaa".

Okei, en osaa kirjoittaa sanoiksi niitä monimutkaisia tunteita joita koin tuon ahdistuksen aikana, mutta ne olivat todella voimakkaita.

Kerroin yhdessä tekstissäni täällä blogin puolella aistiyliherkkyydestä ja se tekeekin asiasta hankalan ja saa tuntemaan kaiken todella voimakkaasti.
Ja vaikka juuri sinulle tuo teksti kuulostaa pieneltä ja että "miten voi muka ahistaa?"
Ahdistuksen voi tuntea vain kun oma ahdistus iskee päälle. Joillakin ahdistus on todella pientä ja asia osataan kontrolloida hyvin mutta joillakin pieni asia voi räjähtää käsiin ihan nollasta sataan. Ihmisiä on erilaisia, on herkkiä ja on ei-niin-herkkiä. Kaikki tuntevat asiat hieman eri tavoin ja kokevat ahdistustakin ja sen purkamista eri tavoilla.

Mulle auttoi niin sanottu avautuminen äitille, (kova volyymi, jotta hän varmasti kuulee) mutta kuitenkaan itse avautuminen ei auttanut kokonaan, koska sisältö ei ratkennut mihinkään, sillä en tiennyt mitä ajattelen tai minkä takia kerron kaiken sen. Olin tässä vaiheessa aivan pihalla kaikesta.
(Kiitos äitille kun jaksoit kuunnella!)
Avautumisen jälkeen olin ihan hiljaa ja tein iltatoimia. Mietin rauhallisesti asioita ja ajattelin kaikkea mukavaa kuten sitä miten asiat järjestyvät ja kloksahtavat omille paikoilleen ja niin on aina tapahtunut joten miksi stressaankaan? Ei hajua..
Loppu ilta onkin ollut jo parempi, ja olen tullut siihen tulokseen että avautuminen/puhuminen jollekkin tai vaikka ääninauhoitus omista ongelmistaa on paras vaihtoehto purkaa huonoa oloani. Paperille kirjoittaminenkin auttaa vähän mutta ääneen sanominen on miulle itselleni parempi.
Sen jälkeen kun kaikki on tullut pihalle ota oma aika ja rauhotu, tee perus asioita ja mieti aivan rauhassa ihan muita asioita.
Sitten olet valmis jatkamaan taas elämää.
Asioita jotka ahdistavat voi myös kirjoittaa ylös ja katsoa edistyykö ne ja sen jälkeen katsoa pääseekö suttaamaan ne yli (jolloin siis asiat ovat korjaantuneet ja niitä ei tarvitse enää muistella, ainakaan pahalla).

Loppujen lopuksi monien vuosien päästä saat nauraa/hymähdellä/hymyillä/muistella omille jutuillesi vaikka ne olivat kuinka hirvittäviä tahansa juuri sillä hetkellä.

Jokainen kokee ahdistuksen omalla tavallaan ja purkaa sen omalla tavallaan. Jokainen ahdistuu joskus jostain. Joillakin se menee todella pahaksi ja joillakin onnekkailla ahdistus on ties kuinka lyhyt.
Muista kuitenkin se että myös jokainen ihminen kokee ahdistuksen omasta asiastaan, jos sinulle jokin kuulostaa pieneltä asialta voi se joillekkin olla maailman suurin asia. Elämme jokainen "eri elämää" ja jokaisen pitäisi ymmärtää sen verran toistansa että jokaisella on omat tunteen, ajatukset ja fiilikset!

Lisäksi kannattaa käydä kurkkaamassa Sita Salmisen video alla olevasta linkistä jossa hän kertoo lisää ahdistuksesta ja ahdistuskohtauksista.

https://youtu.be/o8dDFfqhhKg

Mutta nyt hyvää joulua kaikille ja parempia tulevia päiviä!
(Teksti valmis 00.39 hah)

lauantai 2. joulukuuta 2017

MUUTAMAT KILOMETRIT

Moro!
.

Viikon lappireissu takana ja aattelin nyt jakaa tunnelmia ja kuvia teille lapin upeilta ja talvisilta kulmilta.


Ensimmäinen päivä oli lauantai, matkustuspäivä. Tein lähdön kotoa kello 6.15 iskän kyydissä ja noin 7.00 matka jatkui bussilla kohti ensimmäistä taaukopaikkaa Kontiomäkeä.
Matka jatkui bussissa istuen ja kouluhommia tehden. Matkaan kuului myös toinen kahvitauko sekä ruokatauko. Huh sitten olikin 14 tuntinen matka takana.


             


Lauantai illalla oli pakko käydä jo fiilistelemässä suksilla sitä lumen määrää ja pakkasta, ai että!
Sunnuntaina ehti sitten tehdä kaksi treeniä ja molemmat tietysti suksilla.



Maanantaina yksi pidempi hiihto, tiistaina oli vaihteeks kaksi treeniä, keskiviikkona innostuin hiihtämään 50 kilometriä putkeen, tällä matkalla tuli porojakin vastaan semmosset 9 kpl.
Torstaina tuli taas hieman vähemmän kilometrejä, mutta olipahan hyvä hiihtää vaikka pakkanen paukkasikin.
Sitten koittikin jo perjantai ja viimeinen hiihtopäivä joka oli sellanen 37 kilometrin rentopäivä ja lisäks vähän hipsuttelua lenkkikengillä. Alko jo hieman tuntua viikon treenit taustalla mutta löyty vielä sitä jerkkua.



Viikko oli aivan mahtava lumiolosuhteiden ja pakkasen puolesta. Yhtenä päivänä oli -15 ja se tais olla kylmin sää viikon aikana. Keskiarvo oli varmaan noin -5 joka on erittäin hyvä hiihtosää ainakin mun mielestä!


                  







Majoituspaikkana meillä toimi puolestaan Kiilopää.
Kiilopää sijoittuu sinne Inarin rajalle.
Ehdottomasti odotan innolla jo ensivuotta ja uutta reissua lappiin!


Matkalta tarttui mukaan ehdottomasti hyvä mieli ja katse kohti tulevaisuutta tunne! Lisäksi 6 hiihtopäivään mahtui noin 231 hiihtokilometriä, 23 treenituntia, paljon ruokaa, unta ja no kyllähän sitä matkustustakin mukaan mahtui se noin 26 tuntia..


Tästä on oikein hyvä jatkaa eteenpäin pitämällä ensin vähän lepoa ja sitten siirtyä takaisin treenin pariin! (Kunhan ensin on matkustettu matka kotiin, onneksi jo puoliväli ylitetty ja kohta viimeinen taukopaikka! Onhan tässä tänäänkin oltu liikkeellä jo 9 tuntia ja kello on 14.54..)




Men tack för att du tittade på!