Fitness? Tanhuvaara?

"Hyvää iltapäivää täältä Savonlinnasta!
Vuosi on vaihtunut ja paljon on tapahtunut, siis aivan kamalasti. Asun nyt siis arkipäivät Savonlinnassa ja (melkein) joka viikonloppu Joensuussa. Matkustaminen on tullut tutuksi erityisesti nyt alottaessa opinnot täällä.
Ensimmäinen vuosi Tanhuvaarassa on ollut tosi ihana, täällä porukka puhaltaa hienosti yhteen ja ala on juuri minun juttuni! Olen saanut mahtavia kavereita ja mulla on hyvä olo. Kiitos siitä!
Juttua ja uusia asioita on kerääntynyt aiva kamala määrä lyhyessä ajassa ja siksi minulla ei ole ollut aikaa melkein millekkään koulun, treenin sekä matkustamisen lisäksi.
Kuvat kertovat taas puolestaan enemmän. Jospa jostain löytyisi aina väliä päivitellä tätä blogia!"
-Näin olin kirjoittanut kaksi viikkoa sitten Tanhuvaarassa, nyt olen jo kotona. Lomailin viimeviikon ja tämän viikon olen tehnyt töitä Joensuussa. Huomenna vielä yksi työpäivä ennen EKLU:n liikuntaleiriä jonne lähden aikaisin tiistaiaamuna!

Nyt kirjaimellisesti itken, kirjoitin tähän postaukseen sellaisen tunnevyöryn elämästäni ja kaikesta mitä on tapahtunut. Ja nyt koko teksti on poissa enkä löydä sitä mistään.
Kyllä, näin tapahtui ja en ole löytänyt tekstiä.. Se oli pisin kirjoittamani blogiteksti ja se on nyt niiku gone.

No ei tarrauduta kumminkaan siihen nyt, jospa se vielä joskus vierisi jostain takaisin?
Haluan kertoa hieman Tanhuvaarassa opiskelusta, mitä mulle on tapahtunu 7 kuukauden aikana no hieman jos tiivistettynä.
Nyt on yhteishaku aika käynnissä ja suurinosa on varmaan jo valinnut seuraavan etappinsa minne lähtee, mutta silti kerron hieman Tanhuvaaran urheiluopistosta.

Tanhuvaaraan tulee jokavuosi peruskoulupohjainen- (pk) ja ylioppilaspohjainen (yo) vuosikurssi.
Yo-pohjaisia on hieman vähemmän kuin meitä pk-pohjaisia. Myös opinnot kestävät eriajan, pk-pohjaisilla 3 vuotta ja yo-pohjaisilla vain 2 vuotta. Silti joka vuonna samaan aikaan aloittaneet yo-pohjaiset ja pk-pohjaiset ovat kuin samaa luokkaa. Tunnit ja lukujärjestys muuttuvat hieman, joitakin tunteja pidetään molemmille yhteisesti. Valmistumme siis eriaikaan meidänluokan yo-pohjaisten kanssa.
Tanhuvaarassa tunnit ovat joko teoriatunteja taikka käytännöllisiä elikkä liikunnallisia tunteja.
Ensimmäisenä vuonna käydää paljon erilaisia lajeja läpi. Lisäksi opitaan liikunnan perusteita ja onhan siinä rinnalle tullut mukaan myös äidinkieltä ja ruotsia.
Työssäoppimisjaksot ovat myös suuri osa opintoja. Syksyllä oli ensimmäinen top-jakso, se meni lasten parissa, todella tuttua hommaa.
Nyt on menossa siis aikuisten ja ikääntyvien ohjaus-jakso. On paljon jännittävämpää vetää aikuisille tunteja, no ensimmäisen viikon aikana olen tutustunut nyt taloon ja ihmisiin.
Tällähetkellä opiskelut Tanhuvaarassa tarjoavat meille aamupalan ja kaksi ruokaa päivässä hotellitasoisesta ruoasta. Lisäksi saamme majoittua opiskelija-asunnoissa, käyttää erilaisia liikuntatiloja ja saamme hyvin kattavan liikunnanohjauksen perustutkinnon, josta siis virallisesti valmistuu sitten ajallaan liikuntaneuvojaksi. Ja vielä tähän kaupanpäälle saat mahtavan opiskelijoiden yhteishengen, ohjauskokemusta/itsevarmuutta ja tottakai paljon uusia kavereita!
Suosittelen tätä tutkintoa erityisesti niille jotka pitävät ohjaamisesta ja tietty liikunnasta.

Jos joku jäi mietityttämään tai oli epäselvää taikka et saanut tietoa haluamastasi asiasta, joka saattaa olla ihan mahdollista, niin saapi kysellä ihan vapaasti! Esimerkiksi snapchatissa joka on: melidssa taikka vaikka instagramissa: melissahakkinen

Vielä parit kuvat selityksineen, olkaa hyvä:

Jääkiekko, ihan parasta! Tässä kuvassa mulla on mukana aivan törkeen hyvät ja rakkaat tyypit!
Ollaan päästy pelaaman jokaviikko jääkiekkoa, sillä meillä on mahdollisuus pelata sitä opiskelijavuoroilla. Meillä oli pariviikkoa sitten jääkiekkoturnaus, siis miun fiilis oli vaan niin hyvä kun pääsin pelaamaan!
Parin koulukaverin kanssa laulettiin myös maamme-laulu ennen peliä. Tuli kunnon virallinen pelitunnelma.
Aiettä ku ois oma joukkue.

Entisellä taitoluistelijalla on toki aina kaunotkin mukana kun pääsee jäälle. Eli siis nykyinen jääkiekon rakastaja liukuu kaksillä eri luistimilla vuorotellen.
Curlinkia, hirmu vaikea saada osumaan kehään. Joko se ei liu'u lähellekkään tai sitten se menee jo yli!

Hiihdin miun ensimmäiset kisat yli vuoteen Tohmajärvellä maakuntaviestissä, toki vain siksi että saatiin vielä kolmasjoukkue kasaan. Ennen omaa hiihtovuoroa tuli itku ja ahdistus sillä en tiennyt mitä olin tekemässä. En ole treenannut seläntakia ja olen muutenkin ollut koko syksyn ja kevään epäkunnossa henkisesti ja fyysisesti. Pohjalla oli myös kaikkea muuta ongelmaa ja sillähetkellä oli aivan kamala olo että nytkö pitäisi hiihtää kovaa kun en edes jaksa pitää huolta omasta elämästäni!

Olen ihan tyytyväinen että pääsin maaliin enkä kaatunut vaikka se oli TODELLA lähellä jäisessä mutkassa! Maalissa olin vain järkyttynyt kun selitin kuinka lähellä se oli, kaaduin jo kuitenkin puoliksi! XD Olen tähän ikävuoteen asti 'pärjännyt' ilman omaa valmentajaa, mutta olen vakavasti miettinyt että olisi aika hankkia sellainen, jos haluan kehittyä vielä hyväksi. Katsotaan miten ensitalvena sitten menee.

Ystävänpäivänä aamupalaksi tein meille amerikkalaisia pannukakkuja, tuli muute hyvijä!

Tämä asia!

Tällähetkellä on kaikista suurin 'huolenaihe' elämässäni. Haluaisin olla hyvä hiihtäjä, siinähän tarvitaan kestävyyttä? Oikein. Mutta, toinen laji joka on todella kiinnostava, tarvitaan lihasta. Paljon lihasta. Fitnessmallin ura olisi aivan huippukokemus ja rytmittäisi varmasti elämääni hyvin. Tässä on kuitenkin pulma. Fitneksessä tarvitaan lihasmassaa ja hiihdossa kestävyyttä, jos hankin paljon lihasta, hapottuu se aikalailla enemmän kuin jos en omistaisi paljon lihasmassaa. Hiihto vaikeutuisi.

En kuitenkaan halua luopua hiihdosta sillä se on ollut mukanani pienestä pitäen. En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. En haluaisi olla kuitenkaan liian 'revitty', sillä omasta mielestäni se ei näytä hirmu kauniilta vaikkka kunnioitankin heidän kovaa työtään. Tässä alhaalla on todella ihania treenitukoksia.

Tää on tosihyvä motto?

"Mie en oikeesti tiijä mikä minuun on menny". Ennen en voinut sietää kahvia, hyi että se oli pahaa. Nykyisin kahvia voi mennä useempi kuppi päivässä. Vielä siitä ei kuitenkaan ole tullut addiktio, toivottavasti ei tulekaan!

Koululla on kaksi salia ja niitä me käytetään kovasti hyödyksi. #saliteam

Kiitos kun luit tänne asti, toivottavasti pidit tälläisesta postauksesta ja saapi ihmeessa kertoa aiheita mistä tykkäätte lukea/keskustella. Olisi mukava jos jonkinnäköstä arvostelua saisi! :)

Tack!