PYSTYNKÖ, JAKSANKO, USKALLANKO?

Nainen, oletko miettinyt armeijan vihreisiin astumista?

Minäkin olen, minä tein sen, astuin viime heinäkuussa palvelukseen.

Mikä sai minut sitten astumaan palvelukseen vapaaehtoisesti? 

No, olen jo pienestä pitäen ajatellut että se kuuluu velvollisuuksiini ja että armeija on asia jonka haluan henkilökohtaisesti kokea.

Armeijasta on myöskin hyötyä jatkoon esim. työpaikan merkeissä sekä se kasvattaa ja tuo kokemuksia "elämää varten", ja tietysti jos Suomeen sattuu kriittinen tilanne haluan olla mukana suomalaisena tukemassa omaa maatamme.

Miten hain, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Aloitin  nettisivuilta - https://varusmies.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

Josta löysin täytettävät lomakkeet, täytin ne ja sen jälkeen varasin itselleni lääkäriajan jossa määritetään terveydentila eli palveluskelpoisuus.

Sain hoitajalle sekä lääkärille ajat helmikuulle 2018, palautin kaikki täytetyt paperit hoitajalle. Palveluskelpoisuusluokaksi sain A, eli terve ja kykenen osallistumaan palvelukseen ilman rajoitteita.

Huhtikuussa oli vihdoin kutsunnat eli naisille siis valintatilaisuus, jossa kerrotaan enemmän armeijasta, eri linjoista sekä paikalla on palveluksessa olevia tai jo palveluksen suorittaineita naisia kertomassa omia kokemuksiaan ja jakamassa naisille vinkkejä.

Myöskin tarvittava uusi lääkärintarkastus palveluskelpoisuudesta on valintatilaisuudessa mahdollinen. Lisäksi kaikki haastatellaan ja yleensä ehdotetaan tulevaa palveluspaikkaa ja ajankohtaa, näistä kumminkin tulee vielä varmistus/määräys-kirje kotiin vähän ajan päästä tilaisuudesta.

Samana syksynä 2018 kävin mpk:n järjestämällä "intti tutuksi naisille" kurssilla, joka vahvisti sitä että haluan armeijaan ja odotan sitä innolla. Suosittelen tälläistä kurssia ehdottomasti naisille jotka ovat kiinnostuneet armeijasta. Kirjoitin inttiviikonlopusta tekstin tänne blogiin nimellä - ASENTO LEPO ASENTO LEPO.

Sain palvelukseen astumismäräyskirjeen kotiin, palveluspaikkanani tulisi olemaan Kajaanissa ja ajankohta heinäkuu 2019. Olin iha täpinöissäni.

Aika on kulunut todella nopeasti ja olikin vain enää pari viikkoa palvelukseen astumiseen. Kohta on aika mennä, en voi uskoa tätä todeksi, vasta olin pieni ja ihmettelin elämän menoa.
Viimeinen viikko ennen armeijaa, minua ei jännittänyt ollenkaan, en osannut sisäistää asiaa.

Miten valmistauduin armeijaan?

Lääkärin ja valintatilaisuuden sekä intti tutuksi- kurssin lisäksi valmistauduin armeijaan ostamalla joitakin pieniä ja käteviä asioita armeijaa varten kuten hygieniavälineitä, puukkoa, alusvaatteita sekä hiustenlaittovälineitä valmiiksi. Kaikkein eniten valmistauduin juttelemalla kaverien kanssa jotka olivat käyneet armeijan, tämä auttoi paljon sillä sain kysellä ihmetyttäviä kysymyksiä heiltä.

Palvelukseen astumispäivä maanantai 8.7.2019. Muistan sen fiiliksen kun astuin bussiin, alokaskuljetukseen joka veisi minut Kainuun prikaatiin. Se oli siistiä, en ollut vieläkään mukana tilanteessa enkä tajunnut mistään mitään. En kuitenkaan osannut jännittää ollenkaan.

Ensimmäinen päivä, ensimmäinen tupa, ensimmäiset inttikaverit. Kaikki oli uutta ja siistiä sekä jännittävää. Kaikki oli ihan uutta vaatteista ja aikamääreistä sekä seisomisesta lähtien. Kaikisista vaikeinta oli malttaa olla hiljaa ja nauramatta viimeisellä valmiusminuutilla. Oli opeteltava uudet rutiinit ja puhutella isompiarvoisia. Niin sanotusi oma vapus ja päätösvalta oli poissa.

En voinut kuin huokaista ja todeta että tästä se lähtee.

Neljä ja puoli kuukautta armeijassa on nyt takana, matkaan on mahtunut todella paljon kaikenlaista.

Paljon uusia ja hienoja kokemuksia, paljon naurua ja myös surua, onnellisuutta, kehitystä, metsäöitä, uusia kavereita, ihania hetkiä mutta myös niitä hajottavia hetkiä joista jää ne kaikista parhaimmat muistot. Lisäksi olen oppinut itsestäni paljon uutta, olen kasvanut ihmisenä eteenpäin. Armeijassa pääsee kokemaan todella paljon kaikenlaista. En ennen armeijaa edes osannut kuvitella mihin kaikkeen pystyisin,  itä olen kokenut.

Minulle normaalipäivää on nykyään se että kannan omaa rakastani eli rynnäkkökivääriä mukanani vaikka sitten vessaan tai panssarivaunu ajaa ohitseni, normaalia on myös se että kysyn vaikka nenänkaivamiseen luvan.

Ennen armeijaa minua pelotti eniten aamuherätykset, sillä olen aina ollut puolille päiville nukkuja jos siihen on mahdollisuus. Olen kuitenkin selvinnyt jo kohta 5kuukautta, että olen herännyt 5.30-6.10.

Aamuherätykset eivät ole enää se pelote vaikka ne välillä painavatkin päälle.

Mitä odotin armeijalta?

Armeijalta odotin sitä että saan haastaa itseäni niin fyysisesti kuin henkisestikin, no sitä olen saanut miltei joka päivä. Armeija on vahvistanut varsinkin itsekuria ja päätäni sekä kuntoani aivan valtavasti. Tulen varmasti kehittymään vielä lisää ja kasvamaan eri osa-alueilla.

Mitä olen tehnyt armeijassa?

Pääsin toivomaani johtajakoulutukseen sekä toivomalleni linjalle eli olen siis vuoden palveluksessa. Vielä on tj222, paljon aamuja mutta ne menevät nopeaan. Pitää muistaa että armeija on vain kerran elämässä ja siis ottaa siitä kaikki irti.

Olen päässyt tekemään paljon laidasta laitaan intissä, ja tulen tekemään vielä paljon uutta, mitä en osaa vielä kuvitellakaan.

Mieleenpainuvimmat ja ne parhaat kokemukset ovat ehdottomasti niitä rankimpia sekä "ikävimpiä" ja raskaimpia, mutta ne kasvattavat eniten. Pitkät harjoitukset ovat kaikista raskaimpia juuri vähäisen unen ja ravinnon vuoksi. Kaikista parhainta ovat ne tunteet kun olet suorittanut jotain ja olet pystynyt siihen, sen jälkeen pääset lepäämään, suihkuun ja saat ruokaa lautaselta. Lisäksi olet taas vahvempi ja kokeneempi henkisesti. Parasta on kun saat koke nämä kaikki inttikaveriesi kanssa. Yleensä naiset pitävät todella hyvin yhtä ja heistä tulee kuin siskoja.

  

Miten jaksan eteenpäin?

Sillonkun en jaksais painaa enää eteenpäin, pitää miettiä että se hetki/homma jossa olet juuri nyt ei kestä ikuisuutta. Armeijassa sä et oo missään tilanteessa yksin, sua tukee niin tupakaverit kuin oman linjan kaverit, aina. Se mikä ei tapa se vahvistaa on hyvä kuvaus myös jos tuntuu ettei jaksa. Älä luovuta vaikka vaikeitakin hetkiä tulee vastaan. Suihku ja kuivat vaatteet sekä sotkun munkit tuntuvat hyvältä iltaisin. Nauti viikonloppuvapaista!

Miksi hakisin inttiin?

Suosittelen ehdottomasti naisia hakemaan palvelukseen kokemuksen ja tulevaisuuden kannalta jos vähäänkään kiinnostaa! Jos omaa motivaatiota on, se riittää, huippukuntoa ei tarvitse jos vain oma pää kestää ja haluaa itse kehittää itseään. Pääset tekemään todella siistejä asioita ja oppimaan uutta takuu varmasti, lisäksi saat ihan varmasti paljon ystäviä joiden kanssa ystävyys jatkuu myös armeijan jälkeenkin. Armeijassa on rankkaa, hauskaa ja vaikeaa sekä mukavaa vuorotellen.

Eli jos vähäänkään kiinnostaa niin hakupapereita kehiin.

(Plussana naisilla on 45 päivän niin sanottu "kokeilujakso" armeijan alussa aikaa miettiä, onko armeija heidän juttunsa. Jos ei, he pystyvät jättämään palveluksen kesken ennen valantekopäivää.)

Suosittelen kokeilemaan ja tarttumaan haasteeseen!

WE'RE FROM FINLAND

Good evening!
Neljä viikkoa alkaa olla Kyproksella nyt takana. Eli viikon yli puoliväli!
Mikä on homman nimi? Miksi olen täällä, mitä teen, kuinka kauan olen?

Tanhuvaaran urheiluopistossa olevilla opiskelijoilla on ollut mahdollista hakea työharjoitteluun ulkomaille. Oppilaita on käynyt harjoitteluissa ainakin Italiassa, Espanjassa, Kanarialla ja Kyproksella. Tällä hetkellä olen siis Kyproksella, Pafos nimisessä kaupungissa ja matkan kesto on kuusi viikkoa.
Harjoitteluun ulkomaille lähtemiseen täytyi sitä itse haluta ja olla valmis kokemaan uutta sekä ottamaan uusia haasteita vastaan.
Tavoitteeni tälle matkalle oli että oppisin puhumaan englantia, sillä en ikinä ole ollut kielissä mikään vahva..
(Sekä tietysti ruskettua!)

Työpaikka jossa olemme on Pafos Garden -hotelli, oikein hienon näköinen ja kotoisan oloinen lomapaikka. Täällä kuulumme animation-tiimiin. Animation-tiimin tarkoitus on pitää hotellin vieraille mukavia ja yhdessätekemisen aktiviteetteja kuten vesijumppaa, vesipooloa, tikanheittoa, pingistä, jousiammuntaa sekä aamuvenyttelyjä ja petankia.
Lisäksi hotellilla on lapsille sopiva leikkipaikka Kids Club, minä ja matkakumppanini Maari pidämme yleensä Kids Clubia. Hirveästi lapsia ei ole näkynyt mutta jos joskus joku pieni lapsonen eksyy sinne niin mahtavaa!

Meillä on aina 13-15 tauko jolloin ehdimme tehdä aina jotain pientä kuten ottaa aurinkoa tai käydä kahvilassa juomassa päiväsumpit. Sitten suuntaamme taas kello kolme Kids Clubin pariin.

Iltaisin meillä on, kyllä teemme melkein kokopäivä työtä. Iltaisin on siis minidisco, tanssimme hauskoja lapsille sopivia tansseja lavalla ja kaikki hotellin vieraat saavat ihastella eri maiden biiseihin tehdyistä tansseista. Sen jälkeen meillä on aina bingo jossa voi voittaa käteistä ja shampanjaa! Bingo jälkeen tapahtuu aina jotain erilaista, joku ilta on karaokea, tanssimista, Elvis Presley, tulishow, irlantilaista tanssia ja joku ilta on tietovisa koskien jotain aihetta.

Näiden mukaan päivämme kulkevat joka päivä samalla kaavalla. Aamulla 10-13, 15-17 ja sitten vielä 20-23.
Keskiviikko on meidän Day Off eli ihana vapaapäivä! Viikko sitten olimme vapaalla ja käytimme sen päivän Pafoksen Water parkissa. Tämän viikon keskiviikkona lähdimme Maarin kanssa tyttöjen reissulle pääkaupunki Nicosiaan. Aivan huikea reissu! 

Tää matka on siis nyt jo yli puolivälissä, aika on menny no suht nopeasti lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa joka tuntui ikuisuudelta.. Olen oppinut englantia jo aika hyvin ja olen saanut rusketusta!

Tässä pari kuvaa täältä!

LOST IN KAINUU

Perjantaiaamu kello 9.00 oli lähtö Tanhuvaaran pihasta hienolla mustalla pakettiautolla.
Mm matkasta pohjoiseen en muistakaan itse mitään sillä silmät olivat kiinni ja pää roikkui ties missä sykkyrässä, unta sain kuitenkin no väliajoin. 
Seuraava muistikuva lähdöstä on Kajaanista Aada-pizzeriasta kun syötiin opiston piikkiin hyvää mättöruokaa!
Matka jatkui prismaan ostamaan reppu täyteen patukoita ja irtokarkkeja. Tän jälkeen Antti tumppas meille käteen nivaskat paperia eli ohjeita tulevaa launtain haastetta varten. Päätettiin yhteistuumin sit lukea ne pitkät tekstit. (Autossa istui kuski-Anatuden lisäksi Heh Kaw Htoo apukuskina ja 'hyvä' apukuski olikin kun antoi kuskin ajaa melkein rajoitusten mukaan. No mentiin vaan 20km ylinopeutta. No sit siellä takaosastossa tietysti minun lisäks istu vastapäätä Oona Moisio minun kisaparini Best ❤️, Ronja sokkeloisesta Iisalmesta, Jesse joka muuten sai ajokortin!, Ville joka täytti paluumatkalla 18v, onnea. No muita siel ei vissiinkään istunut et siinä me oltiin meijän jengi.
Joskus iltapäivästä oltiin sit perillä Hossassa, se on semmonen kansallispuisto oikein nätti onkin!
Heti kun me noustiin autosta otettiin suunta kohti pääkeskusta jossa ilmottauduttiin ja saatiin kisanumerot ja kartat.

Nyt ois kyl sopiva aika kertoa mihin hommaan ollaan tultu! Eli tapahtuman nimi Lost In Kainuu. Tää oli siis seikkaulutapahtuma jossa oli kolmenlaisia sarjoja, oli kaikista vaativin eli extremely lost-sarja, toisiksi vaativin eli almost lost-sarja ja sit oli helpoin eli lost-sarja. Meidän porukka oli pareittain kisaamassa tuossa lost sarjassa. Kaikista vaikein eli extremely lost-sarja oli kestoltaan n. 24 tuntia. Keskimmäinen almost lost-sarja oli 16-18 tunti ja lost-sarja kesti n. 6-8 tuntia. (nää ajat oli kyl vähän veikattu alakanttiin.)

Kyse on siis seikkailukisasta jossa edetään n. 2-3 hengen ryhmissä suunnistamalla eri tyylein kuten esim pyörällä, juoksemalla ja meloen. Seikkailukisa on kisailu joka kestää parista tunnista vaikka useampaan päivään. Oikein huikea kokemus jos haluaa testata jotain uutta ja hauskaa, suosittelen ehdottomasti! 

http://lostinkainuu.endurancekainuu.fi/fi/

Tuossa linkki tapahtumaan! Jos sua kiinnostaa niin käy osallistumassa 2019 vuoden samanlaiseen tapahtumaan ihmeessä aivan huippu kokemuksia niin kuin äsken sanoinkin. 

Noniin karttojen haun jälkeen lähdettiin metsästämään meidän majapaikkaa. Aikomus oli etsiä siis sellanen tasanen paikka jossa oli meidän kisanumerot pikku kylteissä. No meijän paikat löyty helposti mäntyjen keskeltä, sillä aikommushan oli yöpyä metsässä intti-teltassa ja söpösti siskon pedissä. Teltan pystytys yhdessä onnistui helposti, ollaanhan me konkareita nyt asiassa kuin asiassa. Ainaski melkein! Tän jälkeen osalle porukkaa vielä haettiin fat biket eli läskipyörät, todella siistit ja helppo ajoiset maastossa! Lisäks me töhrittiin karttoihin reitit etukäteen joka oli hiton kätevä idea! (aluks ku saatiin kartat Oonan kanssa nenän eteen, ensimmäinen ajatus oli että ei helkutti ei me selvitä vielä viikossakaan perille ku tonne lähetään seikkailemaan.)

Tässä vaiheessa kun teltta oli pystyssä Alko sopivasti satamaan vettä taivaasta. Onneks ei aivan kaatamalla mutta tuli sitä.

Illalla oli viel muutama tehtävä ennenkuin päästäs keitolle ja nukkumaan. Uimapatjojen harjoitustäyttö ja seikkailukamojen pakkaus yhteen reppuun, pakkaus sujui hyvin. No uimapatjat ei niin hyvin vaikka luulis että olis pojilla sitä jerkkua ranteessa pumpata käsipumpulla mut ei se oikee niiltä lähteny. Sit vihdoin päästiin kuitenkin keitolle❤️.
Tais olla jotain kinkkumakkaraperunakeittoa ja leipää.

Tässä vaiheessa matkan ja kaiken jälkeen kaikki me oltiin väsyneitä ja kömmittiin omiin makuupusseihin ihan jees mielellä KOSKA JO TÄSSÄ VAIHEESSA MEIJÄN TELTTA OLI VUOTAVA SAAVI. No ei se mitään hyvin nukuttiin. Täh ei nyt oikeesti herätys oli jo lähempänä kuutta ja yö oli kylmä, märkä ja ite nukuin sellasessa alamäki kohdassa et heräsin kokoajan kun joku osa kehosta puutuu.. Aamulla mun kaikki vaatteet oli märät koska olin ottanut osan kassin ulkopuolelle ja tietysti just ne oli tarkoitus laittaa päälle, Jes!

No ei siinä mitään aamulla hyvä aamupala vaan ja kapteenien palaveri vielä ennen matkalle lähtemistä.
Aamupalalla mun fiilikset ei ollu mitenkään hepposet. Väsytti huonon yön jälkeen ja mua pelotti tuleva sillä olihan varustuksessa mukana oltava uimapatjat eli me jouvuttas järveen..

Kaikki alkoi olla pikkuhiljaa valmista, kello läheni aamu kahdeksaa ja kisan alkuun 8 minuuttia.. 5 minuuttia.. 1 minuutti kuului väliajoin kuuluttajan suusta. Viimein kuului kuulutus että kello on 8.00 ja matkansa saa aloittaa. 
Viimeiset pumppailut uimapatjoihin ja ensimmäinen kartta kehiin. Kartassa oli vesistön ylitys tai hitonmoinen kierto ees taas lampea. Noh ei kai siinä muu auttanut. Vaatteet pois, uimapatjat alle ja melat (kädet) hosumaan. Kello oli tässä vaiheessa jotain yli kahdeksan, ah ihana aamu uinti syyskuussa, nyt sekin on kokeiltu!
Onskan kanssa vuorotellen kuljetettiin Antilta saamaa pientä veden pitävää pussia mukana ekassa vesistotehtävässä  jossa meillä oli kartta, GPS-palikka ja meidän emit-kortti jolla leimattiin Aina rastille saapuessa. Ja itseasiassa tästä onkin yks hauska tarina. Unohdettiin niillä samoilla uintipatja/uimarasteilla leimata sit yhellä laiturilla ja ehittiin jo melkein mennä seuraavalle. Oona oli mua pikkusen edellä jo mut silti aivan ihana ja nopea vedessä oleva Oona lähti kauhomaan edelliselle laiturille leimaamaan sen kortin. Tässä vaiheessa jäätiin meidän porukasta viimesimmäks ja olo oli vain kylmä ja märkä.

Juostiin Oonan kanssa lähtöpaikkaan jossa oli tarkoitus pukea lämmintä ylle (❤️) ja ottaa reput messiin. Ihana lämpö laskeutu päälle ja olo oli kuin voittajalla, pahin oli suoritettu ja itsensä ylitetty. Seuraavaks suunnistettiin uuden kartan avulla melontapisteelle josta me haettiin rastit 8-14, tässä taas tuli ihan kuuma mut se ei haittaa sit yhtään!
Sitku me oltiin melonnat melottu oli kaikki vesirastit suoritettu, vieläkin oltiin meidän omasta porukasta vikat..

Nyt oli se hetki kun tultiin taas lähtöalueelle vaihettiin niihin ihaniin läskipyöriin. Matkanteko jatkui todella hyvillä mielin, fiilis parani kokoajan ja matkanteko nopeutui.
Pyöräreissun aikana meistä tuli Oonan kanssa kärkijoukkue meidän omasta poppoosta jotka oli Kainuussa mukana! Muut oli lähteny harhateille eikä heitä sen koommin näkyny meidän perässä, Jes. Miulle ja onskalle tuli siitä viel enemmän motivaatioo vaikka samanaikasesti huomattiin ettei goprossa ollu ollenkaan akkua..

Näillä pyörärasteillä oli hienoja pikku metsäpolkuja ja mäkisiä maastoja sekä meidän ihana Antti paistamassa meille lihapiirakkaa ja makkaraa matkan varrella. Napattiin nopeasti mukaan evästä ja tässä vaiheessa saatiin kuulla olevamme johdossa! Mahtavaa.

Pyöräilyn jälkeen meillä oli juoksurasteja, jonkin verran. Tällä matkalla nähtiin paljon poroja ja vielä enemmän metsää.
Fiilis oli tässä vaiheessa hyvä sillä ei oltu eksytty kertaakaan, no minä ainoana kuin karttaa koko kisan ajan ja Oona tuli aina sinne minne minäkin, haha.

Juoksun jälkeen vaihettiin taas pyörään, ihanaa! Rastit tosin olivat jo useimpien kilometrien päästä ja seuraava rasti olikin jo numeroltaan 26. Tälle rastille matkaa kului paljon sillä matka oli monimutkainen pienine polkuineen ja suurine mäkineen. Huhhhuh päästiin perille mut ei se seuraavakaan rastille ollut helppoa. Kuljettiin pyörienkaa KESKELLÄ umpimetsää ja sit jossain vaikekulkusellla tundralla. Silti pysyttiin reitillä ja tiiettiin missä oltiin!

Kun oltiin päästy vähän isommille teille oli hieman helpompi. Tästä kului joku tunti niin Antti soittaa että pitäisi kääntyä takasin että ehditään maaliin ennen kun se sulkeutuu (18.30). Noh syötiin jollain parkkipaikalla keskellä metsää rastien puolivälimatkassa parit irttarit ja mietittiin mahdollisimman helpporeitti takaisin maaliin jonne oli varmaan 7-10kilsaa. Päätettiin reitiksi autotie ja se oli hyvä valinta.
Matkalla kävästiin nopeasti hakemassa rasti jonka numero oli jotain 33. Sit suorinta tietä maaliin. Viimeinen kilsa, viimeiset sadat metrit, viimeiset metrit ja maali.

Se fiilis, meidän seikkailumatkassa kului yhteensä yhdeksän tuntia. Uimapatjailua, melontaa, juoksua, pyöräilyä ja kaikennäköstä selviytymistä. Oon todella ylpee meistä tiiminä Oonan kanssa ❤️.
Missään vaiheessa ei luovutettu minkään asian suhteen, mentiin eteenpäin, toimittiin yhteen ja pidettiin toisista huolta. Olit hyvä pari!

Kun kaikki me oltiin päästy maaliin, käytiin yhessä syömässä (paitsi Jesse ja Ville jotka oli jossain pyörän ketjujen katkeamisen jälkeen). Tän jälkeen mentiin purkamaan meidän märkä teltta ja sit me päästiin SAUNAAN! Se tuntu hyvältä. Pojatkin vihdoin löys perille rasteilta ja saunottuaa lähettiin kotimatkalle.
Villehän täyttäisi n. 4h päästä 18v niin matkalla piti pysähtyä ostamaan parit kaljat tietenkin.
Matka oli todella hyvän oloinen kaikki oli suorittaneet sen mitä pitikin ja kaikilla oli hyvä olo, toki se ei näkynyt kun kaikki olivat omissa mytyissään nukkumassa sen minkä Antin kyydissä pystyi. Mie jäin kyydistä pois jo joensuun kohdalla kun muut jatko Savonlinnaan asti.

Kiitos hei huippureissusta kaikille, ootte mahtava porukka ja teitte matkasta ikimuistosen!! ❤️

Kirjoittanut Melissa Häkkinen Lpt21pk

ASENTO LEPO ASENTO LEPO

Huomio!
Komppaniassa herätys! Ovi auki, valot päälle. Aamutoimiin aikaa 2 minuuttia! Varusuksena omat urheiluun sopivat vaatteet. Kello on aamulla kello 6.00 ja on aika nousta ylös.
Viime viikonloppuna olin mpk:n "Intti tutuksi naisille" -kurssilla, haluan esitellä mitä kaikkea siellä tapahtui koska kokemus oli aivan ikimuistoinen.

Tärkeää tietoa ennen kuin aloitan kertomaan enempää:
Kurssi/leiri oli vapaaehtoinen ja sinne sai hakea itse viidentoista vanhasta ylöspäin. Kurssin tehtävä oli tutustuttaa armeijasta kiinnostuneita naisia erilaisiin puolustusvoimien askareisiin ja tilanteisiin sopiviin käyttäytymisiin. Meitä ei koulutettu sotilaallisesti emmekä käyttäneet kovia aseita, vain ainoastaan eko-aseita.

Perjantaina saavuimme vanhan käytössä olleen varuskunnan alueelle porteista. Heti ensimmäisenä meille jaettiin varustus, saimme selkärepun johon tuli kenttäpullo, tuubi-huivi  (sen jonka saa muotoiltua moneksi), sadevarustusta ja paksumpi toppatakki. Lisäksi saimme poolopaidan, t-paidan, hanska, sukat ja M05 sekä maiharit.
Tämän jälkeen kun varusteet oli pakattu kuuntelimme perustietoa armeijasta esim. Kutsunnoista, palveluksesta ja siihen astumisesta sekä koulutajien omia palvelusvinkkejä. Illasta kävimme läpi puhuttelut elikkä: asento - rouva vänrikki, kurssilainen Häkkinen pyytää lupaa puhutella - ja sen jälkeen vänrikki antaa luvan levolle ja asian esittämiselle jonka jälkeen taas asento ja kysymys - kiitos, voinko poistua. Armeijassa ei saada vaan armeijassa voidaan.
Kokeilimme myös M05 eli maastopukua ensimmäisen kerran.

Lauantai aamu kello 6.00 herätys ja aamutoimet 2minuuttia aikaa, 8 naista samassa tuvassa ja yksi wc. Urheilukamat päälle ja mars aamulenkille, ihanan aamusumun keskellä juoksimme parkkipaikkaa ympäri sekä viruttelimme itsemme hereille. Tämän jälkeen aamupala ja pakkaus. Vielä ennen ruokaa kävimme läpi sulkeisia eli suuressa ryhmässä helposti liikkumista paikasa toiseen. Asento, ojennus, taakse poistu, vasen vasen vasen ja näin edelleen.
Moottorimarssilla eli autoilla siirryttiin seuraavaan harjoituspaikkaan kaksi tuntia pohjoisemmaksi.
Uudessa paikassa tapahtui paljon joten luettelen mieleenpainuvimmat hetket: kasasimme inttiteltan (2kertaan, mitatkaa 5metriä telttojen etäisyys), ensiaputaitoja, tetsaamista (saimme tähän mukaan kypärät ja liivit), syötiin paljon, jaettiin kipinävuorot, lipunlasku avoneliössä reserviläisten kanssa, tää oli jännää koska se oli"virallisen" tuntuinen tilaisuus.
Sunnuntaina pääsimme seuraamaan taistelujarjoitusta aivan hyökkääjien perästä! Tää oli super hieno kokemus, meillä oli kuulokkeet joista kuulu vaan puhe ja liikkuminen mut aseitten äänet oli vaimennettuna. Meille tarjottiin ennen harjoituksen seuraamista kasvovärejä joilla luotiin tunnelmaa kasvoille.
Sunnnuntaina iltapäivästä palattiin takaisin "omalle" kasarmille ja viimeisteltiin kurssi eko-aseilla, esittelyillä, jatko suunnitelmilla ja varusteiden palautuksilla.

Meille sattu tosi hienot säät tälle viikonlopulle, aamusimut ja päivällä +17°C, missään vaiheesaa ei ollut liian kuuma tai kylmä, oli kyllä vähän liiankin hyvä.

Jos oot naispuolinen henkilö ja koet kiinnostusta maanpuolustusvoimia kohtaan niin suosittelen lämpimästi painamaan internetin auki ja kirjoittamaan sinne https://mpk.fi/Koulutukset/Naiset tai https://varusmies.fi/naisten-vapaaehtoinen-asepalvelus

Toivottavasti tekstistä oli hyötyä edes jollekkin! Mukavaa viikonloppua sulle!

SUOMALAISUUS

Juhannus kiisi ohi hurjaa vauhtia ja keskikesän juhlat on juhlittu. Oma juhannus koostui kuudesta treenistä ja hyvästä ruoasta. Toimii! (Jos ihmettelet miksi puhun juhannuksestä näin melkein syksystä niin teksti on kirjoitettu aikaisemmin)

Tällä hetkellä olen (olin) Lapissa, matkalla vaeltelemaan kiilopään ja saariselän tuntureita mahtavan rippileiri- ja isosporukan kanssa.

Ihailin bussin ikkunoista lapin kauniita ja suomalaisia maisemia ja siitä tulikin mieleen, että tälläinen eläminen ei ole kaikille itsestään selvyys joten haluan kertoa mistä minä nautin koti suomessa.

USKONTO
Suomessa saat uskoa omaan uskontoosi ettet joudu siitä hengenvaaraan. Tämä ei ehkä tule joka päivä mieleen mutta maailmalla taistellaan jatkuvasti siitä mihin ihmiset saavat uskoa ja mihin eivät. Uskovat he sitten Jumalaan, moneen Jumalaan tai päättävät olla ateisteja, tästä on vängätty jo montatuhatta vuotta.

TURVALLISUUUS
Otanpa tästä laukun selkään ja lähden käppäilemaan kaupungille. Sanoisin että aina pitää olla hieman varuillaan jokapaikassa mutta ihanaa, että Suomessa on turvallista kulkea reppu selkäpuolella ja oman pyöränkin saattaa uskaltaa jättää omaan kotipihaan ilman lukkoa. Täällä turvallisuus on aivan eri luokkaa kuin ulkomailla ja olen kiitollinen siitä.

LUONTO

Suomen luonnosta mulla onkin erilasia näkökulmia. Rakastan niitä ihania mökkimaisemia jotka heijastuvat peilikirkkaan tyynen suomalaisen järven pinnasta, punainen mökki, puusauna ja oma suomalainen rauha sekä grilliruoka. Ai että! Toisaalta kun matkustat paikasta A paikkaan B, suomessa suurin osa maisemista joita tarkkailet auton ikkunasta täyttyy männyistä ja männyistä sekä männyistä! Vaikka säiden puolesta suomi on todellakin värikäs, rakastan suomen pakkasia ja helteitä kun ne saapuvat meidän iloksemme. Musta on ihanan kaunista asua suomessa!

OMA PÄÄTÖSVALTA
Tämä liittyy hieman tuohon ensimmäiseen asiaan. Oma päätösvalta, sinä saat aivan yksin päättää omasta uskonnostasi, omista harrastuksistasi, kuinka elät ja hyödynnät oppejasi. Suomessa sinulla on vapaat kädet ja hyvät mahdollisuudet kehittää ja päättää tulevaisuudestasi ja omista tarpeistasi ilman että joku ottaisi niistä kaiken vallan. Joissakin maissa tyttärille valitaan puolisot ja miten koko lapsuus menee työntouhussa, lapsityövoimana. Juuri sinä saat päättää milloin aloitat työnteon ja mitä haluat opiskella.
Samaan kategoriaan mainitsen vielä sananvapauden. Saat ilmaista omat mielipiteesi ja olla juuri sitä mieltä mitä tahdot. Kuitenkin aina jossain on raja ja oma järki mitä kaikkea ääneen sanooo.
"Esimerkiksi Suomen perustuslaissa sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä".

Suomalaisia juttuja joista tykkään: sauna, juhannus sekä tietysti juhannuskokko, joulu ja joulupukki, ruisleipä, salmiakki, järvet sekä maisemat ja lappi!

Myöskin maailmalla tunnetaan hyvin joitakin kuuluisia suomalaisia nimiä kuten, Kimi Räikkönen ja Mika Häkkinen, Kaisa Mäkäräinen, Jari Litmanen, Kiira Korpi,

Minusta on ihanaa asua suomessa, mitä sinä arvostat suomalaisuudessa?

(Tämä teksti on kirjoitettu juhannuksena joka on yksi suomalainen ihana keskikesän juhla.)

Kiitos että luit! <3

Tässä 16 random faktaa minusta ilman selityksiä:

1. Rakastan Norjalaisia sarjoja

2. Tykkään imuroida

3. Osaan heiluttaa korviani

4. Pystyn syömään litroittain jätskiä, kirjaimellisesti!

5. Rakastan kaikkia romanttisia leffoja varsinkin hää-kategoriaa

6. Vihaan tuulta yli kaiken.

7. Opin kävelemään ulkomailla, Italiassa kun olin 11 kuukautta vanha

8. Mun mielestä (lähes) kaikki voi olla mahdollista, siksi haaveilen ja unelmoin tosi paljon tulevaisuutta

9. Luotan automaattisesti kaikkiin ihmisiin

10. En osaa valehdella, en sitten yhtään, hah

11. Oon harrastanut aina jotain 5 vuotiaasta lähtien

12. Olen uskovainen

13. Mun etusormet on ihan vinot, ne kallistuu keskisormen puoleen, ja nimettömät ei mee suoraksi asti

14. Kannan itsevarmasti mun kroppaa julkisilla paikoilla, mut samalla vihaan joitakin asioita siinä.

15. Pystyn helposti esittämään että kaikki on hyvin, tai että jokin asia vaivaisi minua

16. Opin viheltämään todella pienenä, silloin kun iskä tarkisti miulta vielä hampaita (hampaidenpesun yhteydessä oli myös vihellys-oppitunti)

Ja kaikkien outojen tai karujen faktojen kanssa olen ihan onnellinen ja ne ovat osa minua!

Mitä outoja, siistejä tai randomeja faktoja sinusta ja kropastasi voisi sanoa?

HOW TO BE HAPPY?

Onnellisuus mitä se on?

Wikipedian mukaan se on tätä:
"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostivat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta."

Olet elämässäsi niin onnellinen kuin itse päätät olla. Joojoo aina tulee mutkia matkaan mutta kaikissa ongelmissa asenne ratkaisee, jäätkö takertumaan siihen mustaan pisteeseen paperilla vai jatkatko elämääsi ja päätät ettet lannistu siitä.

Elämässä, varsinkin omassa elämässä on todella tärkeää oppia tuntemaan itsensä, todella. Se saattaa viedä useita päiviä, viikkoja, kuukausia tai useasti kylläkin monia vuosia.. Niin minulla on ollut. Monta vuotta olen tutustunut itseeni jonka kanssa elän ja tutustun kokoajan enemmän lisää ja lisää. Ikinä en ehkä opi tarpeeksi tuntemaan, mutta ei se haittaa osaan elää hyvin itseni kanssa ja ymmärrän itseäni, ainakin yleensä.

"Onnellisuus ei ole jotain, mitä saat aikaan.

Onnellisuus on jotain , minkä hyväksyt."

Aina kaikkea ei tarvitse saada sullottua itselleen sopivaan kulhoon. Joskus on ok hyväksyä asia just sellasena kun ne on, tähän todella hyvänä esimerkkinä on rakkaus ja ihminen jota rakastaa, jos todella rakastat, hyväksyt myös ne toisen epäkohdat. Onnelliseksi tulee (varmasti) kun hyväksyy itselleen jonkin asian hyväksymisen ja kohtaamaan sen omalla painollaan. Hyväksy enemmän torju vähemmän.

"Onnellisuus ei ole jotain, jota sinulla on.
Onnellisuus on, kuka sinä olet."

Onnellisuus ei ole tavaraa, materiaalia tai mitään mitä voi muokata tai kosketella noin vain. Taino kyllä voi, mutta vain hetkellisesti ja tuolloin puhutaan materialismionnellisuudesta, se ei ole kiellettyä! Todellinen ja hengellinen onnellisuus on juuri sitä mitä sinä olet, teet ja ajattelet. Ne ketä sinulla on ympärilläsi päivittäin, tekevät sinut onnelliseksi, rikkaaksi.

Mistä minä olen sitten onnellinen?

- Olen onnellinen perheestäni, monta ihanaa sisarusta sekä ihanat vanhemmat ja koira <3

- Olen onnellinen terveydestä ja siitä että saan liikkua, urheilla ja tehdä itse erilaisia asioita

- Olen onnellinen ystävistä, sukulaisista ja kaikista ihmisistä jotka ovat elämässäni

- Olen onnellinen siitä että voin itse vaikuttaa onnellisuuteeni ja muokata omaa itseäni

- Olen onnellinen siitä että osaan ja uskallan antaa itseni olla onnellinen

Miksi sinä olet onnellinen? Miksi et olisi?

Vaikka elämä onkin todella haastavaa, vaikeaa ja tapahtuu paljon ikäviäkin asioita, onnellisuutta ei saa unohtaa joten:

"Ainoa tapa tulla onnelliseksi on olla onnellinen jo nyt."

Jos haluat käydä lukemassa lisää onnelisuudesta klikkaa tästä! 
Täältä aivan älyttömän hyviä 'sanontoja' onnellisuudesta!

Lainausmerkeillä merkatut tekstit eivät ole omaa käsialaani vaan jonkun toisen kirjoittamia.